hyväntekeväisyysprojekti, osa 2.

Esittelin jo pari viikkoa sitten tilkkupinnan, josta oli tulossa toinen lapsenpeitto tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin. Pinta sai taakseen vanun ja taustakappaleen, tikkasin sen, kanttasin ja annoin sille nimeksi Kesä.

Saan kyllä halutessani aikaan kelvolliset tikkaukset, mutta voi ääh sentään, että inhoan tikkaamista! Minua ärsyttää myös se, että joudun etsimään sopivan kokoisen vanupalan (tai kokoamaan sellaisen osista). No, onneksi tuo ärsyttävä osa tilkkutyötä on nyt tehtynä.

Sain tätä hyväntekeväisyystarkoitusta varten taustakankaan Syyringin varastoista. Se oli niin iso, ettei minun tarvinnut jatkaa sitä mihinkään suuntaan.

Etsin taas jäännösreunakaitalelaatikosta pätkiä, jotka sopisivat peiton kanteiksi. Pätkät olivat paikoitellen hyvin lyhyitä, mutta sehän on tällaisessa työssä vain hyväksi.

Taittelin peiton kääröksi ja asettelin sen reunat niin, että reunakanttien kirjavuus oikein erottuisi:

Ensiksi valmistuneessa, Kevät-nimisessä lapsenpeitossa oli ohut tikkausvanu, mutta tämän Kesä-peiton vanu on muhkeampi. Tikkaukset tuovat pintaan kunnolla kolmiulotteisuutta:

Kesä-lapsenpeitto on kooltaan noin 94 cm x 133 cm. Toimitin sen ja Kevät-peiton jo projektipäällikölle. Toivottavasti ne jonain päivänä ilahduttavat jotakuta!

Ennen Kesä-peiton tikkaamista ompelin valmiiksi muutaman whirlygig-blokin lisää.

Blokki on kiva, mutta kuten niin usein tässä vaiheessa, mietin silti, tuleeko tilkkupinnasta mieluinen vai päädynkö vaihteeksi no jaa -tasoiseen lopputulokseen. Kaikki eivät voi olla voittajia!

Pohdin myös, pitäisikö minun tehdä yksi musta-valko-harmaa karhuntassublokki malliksi, jos aion tehdä kaupallisen ohjeen Otava-peitostani. Minulla on kuvia riemunkirjavan Otava-peiton tekovaiheista, mutta ehkä olisi kiinnostava nähdä/näyttää toisenlainenkin blokki.

(Tilkkutyöbingon tila huolestuttaa. Vaikka tarkastelisin ruudukkoani kuinka, niin ei siihen voi vieläkään riipaista lisää rukseja. Lapsenpeitot voisivat toki olla lahjoja, mutta ehkä eivät kuitenkaan... Eikä tätä projektia voi pitää varsinaisesti haasteenakaan.)