tilkkupeitto karhuntassublokeista.

Innostuin tammikuussa tekemään tummataustaisia karhuntassublokkeja. Tein ensin vain kokeilun, mutta blokkeja kertyi lisää ja lisää, kunnes tilkkupinta oli valmis. Varastossa oli sopiva taustakangaskin, ja kun Töölön Tilkkupajan Soile oli vielä pyöritellyt longarm-Armillaan peittoon ihanat tikkaukset, oli aika viimeistellä työ ja ottaa siitä valmistujaiskuvat.

Tässä hän on: valmis Otava-tilkkupeitto karhuntassublokeista.

Käytin blokkeihin paljon resurssipaloja, mutta leikkasin mukaan myös uusia kankaita. Valitsin värit vapaasti: ainoa sääntöni oli, että jokaisessa blokissa olisi keltaista tai oranssia (tai sellaiseksi luokiteltavaa väriä).

Kokosin neljän palan blokit niitä sen kummemmin sommittelematta, mutta tein parhaani saadakseni kaikki kuviokankaat näkymään oikein päin. (Osa tassuista oli onneksi sellaisia, joiden suunnalla ei ollut väliä.) Blokeista tulikin hyvin sattumanvaraisen värisiä.

Lisää satunnaisuutta sain sommitellessani blokeista tilkkupintaa, sillä järjestys määräytyi neljän blokin keskellä olevan neliön värin mukaan. Vaaleimmat keskineliöt päätyivät ylimpään riviin ja siitä neliöt tummenivat alareunaa kohti.

Mietin tovin, minkä nimen antaisin tilkkupeitolleni. Toivoin, että keksisin sellaisen karhuun liittyvän nimen, joka ei olisi täysin ilmeinen. Harkitsin Mesikämmentä, mutta sen niminen hotelli on olemassa. Hunajaiseen tassuun myös liittyvä Kultakämmen taas kuulosti liian ahneelta.

Päädyin lopulta tutkimaan pitkää luetteloa nimityksistä, joita ihmiset muinoin käyttivät karhusta. Karhu-sana oli liian vahva, joten sille piti keksiä kiertoilmauksia. Niiden joukossa oli myös sana Otava, joka tuntui heti sopivalta.

Ei oikeastaan olisi pitänyt yllättyä, että Otava on karhun nimitys, sillä onhan koko tähtikuvion nimikin Iso karhu / Ursa major.

Kun tilkkupeiton nimi oli keksittynä, pystyin kirjoittamaan sille nimilapun, jonka kiinnitin peiton taustapuolelle. Tekstien vahvistaminen pienillä pistoilla vei aikaa, mutta pistot jäävät näkyviin, vaikka tussi haalistuisi.

Taustakangas on Kaffe Fassettin tuplaleveää kangasta, jonka ostin monta kuukautta sitten Tilkkunen-liikkeestä. Satuin jostain lukemaan tilkkuilijan peukalosäännön: osta tuplaleveää kangasta varastoon aina kun näet kauniin kuosin. Olin juuri edellispäivänä osunut Tilkkusen kaupassa juuri tämän tuplaleveän kohdalle ja päätin saman tien noudattaa sääntöä.

Silmiini ei sen koommin ole osunut tuplaleveitä kankaita, joten varastossa oli vain tämä yksi. Se kuitenkin sopi juuri Otava-peittoon, sillä siinä on myös keltaista ja oranssia.

Olin juuri kantannut kaksi muuta peittoa – Trixter-tilkkupeiton ja Lexical-tilkkupeiton – ja ommellut niihin vaihtuvaväriset reunakantit. Kirjavan kantin suunnitteleminen ei kiehtonut, joten päästin itseni helpolla ja valitsin Otava-tilkkupeittoon musta-valkoraidallisen reunakaitalekankaan. Se sopii moderneihin tilkkutöihin erinomaisesti.

Otin valmistujaiskuvat itsekseni talvisessa pihassamme. Ensimmäisenä kokeilin, miltä portaita alas ryöppyävä Otava-tilkkupeitto näyttäisi kuvassa. (Valmiiseen otokseen en ollut maailman tyytyväisin.)

Onneksi aurinko paistoi hangelle, johon levitin peiton miltei onnistuneesti. Tikkauskuviot piirtyvät hurmaavasti esiin tässä kuvassa!

Otava on kolmas tänä vuonna valmistamani tilkkupeitto. Enää ei varastossa ole tasoittelua ja kanttausta vailla valmiita peittoja, vaan seuraavat teokset ovat taas pienempiä. Otava-tilkkupeitto on kooltaan noin 175 cm x 245 cm (noin 69" x 96") – siis aika iso!