nopeasti valmistunut tilkkupinta.

Keksin kesemmällä aloittaa projektin, jossa yhdistäisin neljän neliön blokkeja tavallisiin neliöihin. Idean alku löytyi netistä, mutta motivaattorina olivat Helsingin tilkkukilta Syyringiltä minulle päätyneet kangaspalat. Niitä oli tarkoitus käyttää Järvenpään tilkkupäivillä killan furoshiki-pajassa ja lahjoittaa menetelmään kokeilleille, mutta tapahtuma peruuntui. No, tekaisin muutaman neliöblokin ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät tuon kankaan kanssa.

Tämä ei oikein miellyttänyt minua, sillä kuviokangas näytti liian levottomalta. Kokeilin sen sijaan yksivärisempiä harmaita neliöitä:

Hmmm, jospa sittenkin kuviolliset sopisivat, kun mukana on yksivärisempiä neliöitä?

No, näitte toki esimakua todellisista harmaista kirjoituksessani Kosiskelu-tilkkupussukasta.

Kirjoituksessa väläytin peittoaihion keskikohdaksi ajattelemaani kokonaisuutta. Valitsin välineliöihin sittenkin pallokuvioisen kankaan. Minulla oli sitä rajoitettu määrä, ja se saneli keskiosan koon.

Arvelin vaaleamman harmaan sopivan kehystämään pallokuvioista osuutta.

Sen jälkeen suunnitelmissani alkoi näkyä tummempia välineliöitä.

Huomaatte, että alkuperäinen ajatukseni kuviollisemman harmaan kankaan käytöstä on haihtunut ilmaan! Jouduin sen lisäksi muuttamaan toistakin osaa suunnitelmastani.

Olin nimittäin hahmotellut tilkkupinnan kuvan ruutuvihkoon ja laskenut siitä tarkasti, montako harmaata neliötä ja montako neljän neliön blokkia tarvitsen. Olin myös leikannut kaikki tarvitsemani harmaat neliöt ja ommellut kaikki blokit valmiiksi.

Aloin toteuttaa piirrostani ja ompelin neliöitä yhteen. Järjestyksen kanssa piti olla tarkkana, sillä peiton blokkirivit asettuisivat tilkkupinnassa vinottain.

Todellisuus paljastui, kun olin ommellut ensimmäiset kaksi vinoriviä. Olin erehtynyt mitoituksessa, ja jos jatkaisin aloittamaani tapaan, peitosta tulisi yli 2,5 metriä leveä ja vielä sitäkin korkeampi. En todellakaan halunnut tehdä niin isoa peittoa!

Pienensin suunnitelmaani ja jatkoin rivien ompelemista.

Onneksi sain pitkästä aikaa apulaisen paikalle! Kissamme on iäkäs, eikä hän jaksa aina olla kiinnostunut sommittelupuuhistani, mutta olipa kiva, että hän tuli mukaan! Työ alkoi heti sujua mallikkaammin.

Pian olinkin latonut blokit, neliöt ja rivit hyvään järjestykseen, ja voisin alkaa ommella rivejä yhteen. Tässä pinnasta puuttuu enää vähän kulmaa:

Seuraavista vaiheista minulla ei ole kuvia. Joko valo ei riittänyt tai (todennäköisemmin) en viitsinyt ottaa kuvia, koska kiirehdin yhdistyssaumojen ompelussa. Varsinkin viimeisissä vaiheissa pitkät saumat alkavat kyllästyttää, koska palat alkavat olla isoja. Aina jokin kohta vetää eikä asetu kohdakkain.

Viimeisten saumojen ompeleminen oli työlästä, mutta muuten tilkkupeitto oli helppo ja nopea ommella. Tein ensimmäisen koeblokin heinäkuun 20. päivänä. Sen jälkeen Soilella ja minulla oli sentään tilkkutyönäyttelykin ja ompelin vielä toisen tilkkupinnan orpoblokeista. Silti tämä työ oli kanttausta vailla valmis jo reilun kahden kuukauden kuluttua aloituksesta.

Sain siis lopulta kootuksi palat yhdeksi pinnaksi, jonka sitten vein eräänä keskiviikkopäivänä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Sain sen takaisin seuraavana päivänä, jolloin meillä oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Pääsin esittelemään (toki keskeneräistä) peittoani heti tuoreeltaan!

Tilkkupeitolla ei vielä ole nimeä. Nyt saa mielellään ehdottaa sopivia nimiä! Otan kaikki ehdotukset huomioon lopullista päätöstä tehdessäni.