orpoblokeista valmis tilkkupinta.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessa elokuisesta ompeluviikonlopusta Vääksyssä ja siellä aloittamastani orpoblokkityöstä. Sommitteluideani ei todennäköisesti avautunut niistä kuvista eikä ehkä tästäkään vielä:

Sen sijaan kuvista näkee, että olen vuosien mittaan tehnyt jos jonkinlaisia tilkkublokkeja. Vain muutama blokki on muiden kuin minun tekemäni.

Ylemmässä kuvassa sovittelen, käykö ompelemani blokkirivi tuon aiemman viereen. Seuraavassa kuvassa olen sentään ompelemassa niiden väliin tulevaa batiikkikaitaletta ohuine reunaviivoineen. Siis en päätynyt ompelemaan kahta blokkiriviä noin vain vierekkäin.

Tuon tilanteen jälkeen otin vielä muutaman kuvan pinnasta sommittelulattialla, mutta niistä ei saa käsitystä pinnan todellisesta luonnosta. Onneksi valo riitti vielä töistä palattuani jonkinlaisiin kuviin ulkona, joten voin esitellä, miltä orpoblokkipeitto suunnilleen tulee näyttämään.

Oli yllättävää löytää nurmikolta voikukka (ainakin luulin sitä voikukaksi)! Ei sillä etteikö voikukka olisi tyypillinen nurmikkomme kasvi, mutta ne kukkivat yleensä loppukeväällä, eivät syyskuun lopulla.

Kuvassa näkyy muffinssikangaskaitaleita hyödyntävä tilkkublokki. Ompelin muutamia tuon muotoisia blokkeja monta vuotta sitten, inspiroiduttuani Simply Redin konsertin valoista. En tietenkään saanut blokeista yhtä hehkuvia kuin värivalot! Tietenkään! Projekti loppuikin lyhyeen. Käytin jokusia blokkeja Reilua peliä -tilkkupeiton taustakappaleeseen, joten niitä oli jäljellä suunnilleen tämä yksi vain. Siinäkään raukassa ei ole kunnon kontrastia.

Seuraavassa kuvassa näkyy tilkkupinnan oikea yläkulma! (Hieman sumeasti, myönnän.)

Sain hauskan lintublokin kiltakaveriltani (muistaakseni Virpiltä) ja pohdin pitkään, otanko sitä tähän mukaan. Koska blokit kulkevat vinoon, lintua piti täydentää uusilla nurkkakappaleilla. Kaksi vaaleansinistä palaa löytyi hyvin, mutta mitä muuta käyttäisin?! 

Käpylä-tilkkupeitosta jäi yli muutamia blokkeja ja leikkasin yhden niistä kulmasta kulmaan kahtia. Siitä tuli linnulle toiset nurkkakappaleet. Nyt se seisoo peitolla suorassa eikä kenossa.

Sommitteluperiaatteena oli sovittaa suunnilleen tai täsmälleen saman levyiset/korkuiset blokit aina samaan riviin. Niin blokkeja ei tarvinnut juuri täydennellä tai kavennella, jotta ne sopisivat vierekkäin. Halusin myös sijoittaa vaaleampia blokkeja pinnan yläreunaan.

Otin mukaan muutamia tilkkuystäviltä saamiani blokkeja – esimerkiksi vasemmassa laidassa näkyvän tähtiblokin, joka ei ole täysin minun väriseni. Se oli kuitenkin lähes täydellinen aloituspala!

Käytin turkoosin, kalakuvioisen batiikin niin aameneen, että jouduin etsimään varastoistani mahdollisimman saman värisiä ja oloisia kankaita viimeisiin raitoihin. Sain huomattavan määrän sitä lahjaksi monta vuotta sitten. Käytin siitä melko isot palat jo Massey-Ferguson-tilkkupeittoon ja vielä sitä riitti näin paljon tähän.

Taisin valita tämän turkoosin kankaan lähinnä sen takia että sitä tuntui olevan riittävästi. Ainakaan en valinnut sitä tarkkaan harkiten. Se sopii blokkeihini silti yllättävän hyvin.

Projektini oli taas sellainen, mihin vain ryhdyin. Mietin korkeintaan, ettei minulla ollut mitään hävittävää. Ainakin saisin irtoblokit pois kaapista ja muualta kuljeksimasta! Yllätyin, että lopputulos on kuitenkin oikein kiva.

Seuraavaksi pitää miettiä, kokoaisinko tälle taustakappaleen varastoni kankaista vai turvautuisinko jälleen Töölön Tilkkupajan taustakangastarjontaan.

Tai tässä mitään miettiä tarvitse. Kun olen koonnut tilkkupinnan, pitkät saumat ovat tuoreessa muistissa. Haluan vältellä sitä, joten ostanpa taas taustakankaan samalla kuin vanun ja itse tikkauksen.