neliöitä ja kuusikulmioita.

Neliöistä koottuja tilkkupeittoja pidetään yksinkertaisina tai peräti yksinkertaisimpina malleina. Olen eri mieltä, kuten kerroin kirjoituksessani ”millainen on paras tilkkutyömalli aloittelijalle”.

Varsinkin jos neliöt ovat pieniä ja niistä kokoaa 4 x 4 -kokoisia blokkeja ja haluaa tummempien ja vaaleampien neliöiden vuorottelevan. Ja jos vielä blokit ovat sen verran pieniä, että niitä joutuu yhdistämään lukemattomia, jotta syntyy peittokokoinen tilkkupinta. Jotenkin näin:
Olen pystynyt pitämään tilkkupinnan vuorottelevana, mikä on melkoinen saavutus. Ehdin mielessäni jo onnitellakin itseäni, kunnes katsoin yhtä lähikuvaa tarkemmin. Voi ei! Yksi blokki oli väärin päin!

En ihmettele, että olin mennyt halpaan, sillä toinen ”tumma” nurkkapala oli lähes yhtä vaalea kuin blokin muut vaaleat neliöt. Lisäksi oikealla olevan blokin nurkkapala oli hämmentävän vähän vaalea, vaikka sen olisi pitänyt olla.
Huojuvia vaaleuseroja syntyy, kun tekee pienen blokin kerrallaan. Sitä ei edes kannata vältellä, sillä se tekee pinnasta mielenkiintoisemman.

Väärin päin ollut blokki ärsytti minua sen verran, että poistin sen:
Ja ompelin blokin paikoilleen oikein päin.
Olin huojentunut, ettei virheeni näyttänyt kertautuneen. Yhtä hyvin tästä olisi voinut seurata se, että kaikki muutkin blokit tämän alapuolella olisivat olleet väärin päin.
Korjausliikettä tuskin huomasi – tai siis ei huomaisi, ellei tietäisi!

Sittemmin olen ommellut lisää kierroksia järjettömään tilkkupintaani.

Dynaamiselta näyttävä kuva, jossa näkyy lemppariväriyhdistelmiäni eli violetteja ja vihreitä samoilla huudeilla.
Vielä löytyi valmiita 4 x 4 -blokkeja, jotta sain kierrokset lisää.
Tarkkasilmäiset saattavat huomata minun ujuttaneen pikkuneliöiden lomaan pari blokkia, joissa on mukana isommat vaaleat neliöt. Tykkään yllättää katsojan tällä tavalla (enkä toisaalta halua, että nurkkiin jää pyörimään ylijäämäblokkeja, jos voin sen välttää).

4 x 4 -blokkien messevä pino on huvennut, ja nyt mietin seuraavaa liikettäni. Mielessä pyörii useita kysymyksiä:

Tehdäkö lisää blokkeja? Ommellako tilkkupinnalle kehys? Jos, niin millainen? Mikä on riittävä koko tilkkupeitolle? Tuleeko tästä joskus valmista?

Lopuksi nostona jotain ihan muuta. Vaikka ompelen teokseni koneella, olen todistettavasti ommellut jotain myös käsin. Vuonna 2017 otin mökkilomalle mukaan tilkkuja ja English Paper Piecing -malleja. Ompelin melkoisen määrän kuusikulmioita, joista osan käytin Huippu-tyynynpäälliseen. Lukuisa määrä odottaa edelleen käyttöä.

Mökkilomalla ompelin myös merkillisen palan, jonka osiin olin sijoittanut kankaan kuviot ajatuksella. (En voi sanoa, että kuviot olisivat sijoittuneet tarkasti!) Pala virui kaapissa näihin päiviin asti, mutta innostuin kiinnittämään sen pussukkapintaan nähtyäni Nordic Crafterin suloisia, kuusikulmioilla koristeltuja pussukoita Kässäfestarit -tapahtumassa pari viikkoa sitten.
Pussukasta tulee epäilemättä kiva, vaikka kokonaisuus ei kuvassani ehkä niin vakuuta. Tai no, pussukasta tulee ainakin toimiva. Teitä varmaan kiinnostaa, millaisia Nordic Crafterin söpöt kuusikulmiokäsityöt olivat. Ne inspiroivat monia Kässäfestarin kävijöitä kokeilemaan English Paper Piecing -tekniikkaa, eikä ihme!
Minun merkillinen palani on visuaaliselta ilmeeltään melko kaukana noista Irinan tekemistä söpöyksistä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

tilkkupeiton reunan kanttaaminen.