Kolibri.

Ainakin osa mökkiloman aikana askartelemistani kuusikulmioista pääsi hyötykäyttöön, sillä ompelin vaaleammista riveistä koristeen pussukkaan, jolle annoin nimen Kolibri.

Kolibri-pussukan koko määräytyi kuusikulmiorivin leveyden perusteella. Minulla oli sattumalta juuri sopivan levyinen sisustuskangaspala, johon applikoin yhden riveistä. Toisen palan leikkasin sitten tuon palan mittojen mukaiseksi.

Nimi sen sijaan määräytyi pussukan toisella puolella olevien lintukuvioiden innoittamana. Kankaan kuviossa ei tietenkään ole kolibria, vaan otin taiteellisia vapauksia.

Kiinnitin kuusikulmiorivit siis ensin pienin käsinompelupistoin pelkkään kankaaseen. Halusin taustalle ehdottomasti pellavan väriä, mutta en tietenkään löytänyt sopivaa yksiväristä kangasta. Siksi pellavaosuuksissa näkyy kuvioita.

Tikkasin kankaan kuusikulmioiden reunojen suuntaisin viivoin. Varastosta löytyi suunnilleen sopivan värinen vetoketjukin, ja pääsin vaihteeksi käyttämään lyhyempää ketjua.

Kolibri-pussukka on pieni eli mitoiltaan seuraavanlainen: 

• Leveys ylhäältä noin 16,5 cm 
• Korkeus noin 15 cm 
• Pohjan leveys noin 7 cm. 

Kolibri on jälleen kerran Avoin-mallistoa. Harkitsin, tekisinkö siitä Kippo-mallisen, mutta kangaspalan mittasuhteet eivät sopineet siihen. Ehkä seuraava kuusikulmioin koristeltu pussukka on sitten Kippo-mallistoa! (Olisi syytä tehdä mallistoon ainakin toinen yksilö lisää, sillä eihän yhden kappaleen erä oikein voi olla mallisto.)

Koska käytin käsillä ollutta, suorakaiteen muotoista kankaanpalaa, Kolibri-pussukka kapenee alaspäin nyt kun olen ommellut siihen pohjan.

Puutarhan nurmikko on tällä hetkellä lähinnä heinikko, sillä viivytimme ensimmäistä ruohonleikkuuta, kunnes voikukat olisivat kukkineet. Sitten olimme viikon mökillä, sitten satoi. Nyt ruohon ja heinien seassa on leinikkiä, ja erityisesti kiviasetelman vieressä sitä kasvaa mättäänä. Halusin kivat kukat mukaan kuviin, ja kahlasin punkkienkin uhalla heinikon poikki. Minä urhea!

Keksin käyttää kahta aiemmin tekemääni kuusikulmiota vetoketjun pään huolittelukappaleena. Löysin juuri sopivan oranssiruskeakellertävät palat, joita en ehkä käyttäisi muihin projekteihin.

Vaikka virheitä ei kannata osoitella muille, niin sanon silti, ettei minun olisi ehkä pitänyt tyytyä käsillä olleeseen, vaaleanpunertavaan kankaaseen pussukan sivulenksuksi. Muun värinen olisi sopinut tähän paremmin! Minua kuitenkin laiskotti sen verran, etten viitsinyt nousta ompelukoneen äärestä etsimään parempaa vaihtoehtoa.

Kissaa sen sijaan ei laiskota: se ahertaa edelleen täyspäiväisesti söpöysgeneraattorin tehtävässä.

Se nauttii tällä kertaa Värikuningatar-tilkkupeiton charmikkaasta pehmeydestä. 

Lopuksi vielä metka kuva Kolibri-vetoketjupussukasta!