valmis tilkkupeitto.

Nyt kun Supernova-blokeista koottu tilkkupinta on valmis ja turvallisesti tikattavana, minulla oli aikaa viimeistellä aiempi, valmiiksi jo tikattu tilkkupinta. Tässä tilkkupeitto on valmiina, ja sen nimi on Valpas mieli!
 
Tilkkupeitto batiikkikaitaleista, ommellut Tilkunviilaaja

Muistin yksiäkin jakamiani tilkkutöiden kuvausvinkkejä, joissa kehotettiin esimerkiksi ottamaan kuvia hyvässä valossa, ulkona, noin puolilta päivin. Tein juuri niin!

Aloitin itse asiassa taittelemalla peiton aistikkaasti kuvaukselliselle (eli kulahtaneelle) puutarhapenkillemme. Taittelusta ei oikeasti tullut kovin aistikas!

Batiikkikaitaleista ommeltu Tilkunviilaaja-tilkkupeitto

Täytyi oikein blogista katsoa, milloin aloitin tämän peiton ompelemisen. Joulukuussa 2019, ihan kuukauden viimeisinä päivinä olin jo melko pitkällä projektissani. Ensimmäisen koeblokin ompelin näköjään pari päivää ennen joulua 2019.

Vaikka sain koko tilkkupinnan valmiiksi jo helmikuun alussa, tilkkupeitto oli kaikkiaan tekeillä yli kahdeksan kuukautta. Tilkkupinta odotteli kaapissa pitkään, josko innostuisin ompelemaan sille itse taustakappaleen. Inspiraatiota ei vain kuulunut. Lopulta luovutin ja päätin ostaa kankaan Töölön Tilkkupajasta ja teettää takakappaleen siellä samalla kun tikkauksenkin.

Minusta on tullut takakappaleiden suhteen tosi laiska!

Batiikkikaitalepakkauksesta toteutettuun tilkkutyöhön sopii erinomaisesti batiikkikangas takakappaleeksi. Koko tausta on nyt samaa kangasta.

Tilkunviilaajan tilkkupeiton nimilappu näkyy

Työnimellä Bento Box kulkeneen peiton nimeksi tuli siis ”Valpas mieli”. En alkuun keksinyt itse yhtään mitään, ja epätoivoissani tartuin viimeiseen oljenkorteen: näytin tilkkutyön Miehelle ja kysyin, mikä sen nimeksi voisi tulla. ”Suojatie,” hän sanoi kohta.

Totta kai hänelle tuli suojatie mieleen! Peiton välikaitaleet ovat musta-valko-raidalliset.

En halunnut hänen idealleen tyrmäystä, joten lähetin ajatukseni lentoon suojatietä pitkin. Aika nopeasti mieleen putkahti Lasten liikennelaulu, ja sen sanoista löytyi termi ”Valpas mieli”. Valpas on ilmaisuvoimainen, vähän käytetty sana ja se sopi peittoni nimeksi siinä kun joku muukin.

Olen toisinaan levittänyt tilkkupeiton puutarhaan niin, että samaan kuvaan on sopinut pienellä pihakalliolla istuva patsas. Kuisti- ja piharemontista jääneet kivenlohkareet on valitettavasti kasattu juuri siihen kohtaan, mihin peittoni asemoisin, joten kuvasta tuli nyt tällainen:

Tilkunviilaajan tilkkupeitto puutarhamaisemassa

Asetelma ei ole yhtä näyttävä kuin vaikka kuvani Ethän minua unhoita -tilkkupeitosta.

Ruohokin on päässyt ylipitkäksi, kuten myös seuraavasta kuvasta vähän näkee:

Valpas mieli -niminen tilkkupeitto lähempää

Otin kuvan tietenkin muista syistä. Halusin, että kiva Malachite-tikkauskuvio näkyisi vähän paremmin. Lisäksi tykkään tuosta vasemman alakulman blokista superpaljon! Ja sen viereisissä blokeissa on kauniit uloimmat batiikkikaitaleet.

Keli oli mitä mainioin ja valoa oli hyvin tarjolla, joten käväisin Valpas mieli -peiton kanssa myös lähikallioilla. Sain juuri ja juuri peiton pysymään tässä:


Ylin blokkirivi jää näkymättömiin, mutta muuten peitosta saa hyvän yleiskuvan.

En ollut kovin innostunut tilkkupinnasta sen valmistuttua – en, vaikka musta-valko-raidalliset välikaitaleet terävöittivät pinnan tosi hienosti. (Soilelle kiitokset hyvästä ideasta!) Nyt kuitenkin tykkään valmiista peitosta. Mitä enemmän sitä katselen, sen kivammalta se näyttää.

Tikattu tilkkupeitto vain on megapaljon parempi kuin pelkkä tilkkupinta.

Paluumatkalla pysähdyin ottamassa kuvan, jota toivoin dramaattiseksi, koska kuusen alla näkyi niin tummat varjot.

Ei ole dramaattinen, vaan jotenkin iloinen ja pirteä. Kyllä sekin kelpaa.
 
Valpas mieli -tilkkupeitto kuusen juurella

Olisin mielelläni kantannut Valpas mieli -peiton samalla musta-valko-raitakankaalla kuin välikaitaleet, mutta kangasta ei enää ollut. Päädyin sitten leikkaamaan vinokaitaleet musta-valko-kuvioisesta kankaasta, ja käytin myös kivaa, violettia batiikkia. Reunakantista tuli siis kaksivärinen. 


Raitakankaan puuttuminen ei harmita. Kuviokangas sopii tähän oikein hyvin, samoin violetti batiikki!

Tuli mieleen myös ottaa kuva uusista rappusista. Tässä ne näkyvät:


Minähän kuvasin ennen uuden kuistin valmistumista tilkkupeittojani usein niin, että ne ryöppysivät alas kulahtaneita betonirappujamme. Esimerkiksi Mummola-peittoni poseerasi rapuilla tässä valmistujaiskirjoituksessa.

En laitellut Valpas mieli -tilkkupeittoani ryöppyämään uusille portaille, vaikka ehkä olisi pitänyt. Uudet rappuset ovat sentään upeat verrattuna entisiin. Betoniraput näyttivät hyvältä korkeintaan valokuvissa.

Ihmeitten ihme! Valpas mieli on vasta toinen tänä vuonna valmistunut tilkkupeittoni!

Kommentit

Tilkkureppu sanoi…
Tosi kaunis peitto ja nuo raitaset välikaitaleet vilajaa kivasti silmissä. Hienosti sopivat ja peitossa on hieno väritys! Rappuset ovat upeat!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

seitsemän tilkkuilijatyyppiä – tunnistatko näistä itsesi?