toisen roska, toisen aarre.

Sain tilkkuystävältäni Soilelta pikkutilkkuja, joihin hän oli jo kyllästynyt. Hänelle roska, minulle aarre. Kerroinkin jo aiemmin, miten mukavia tuokioita vietin pienten tilkkujen parissa, ja nyt voin näyttää jotain valmista. Pikkutilkuista syntyi pieni vetoketjupussukka, jolle annoin tietenkin nimen Aarre. 

Kuvassa se näyttääkin vähän aarteelta, joka ei löydy maahan kaivetusta kirstusta, vaan jäkälöityneen päärynäpuun oksilta.

Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelua tällaisilta:

Eivätkö pinnat muutukin ihmeellisen paljon, kun ne tikkaa?! Ovathan nämä ihan kivat, mutta niistä puuttuu luonne.

Muistin poikkeuksellisesti ottaa jonkun kuvan myös työvaiheista. Jännittävin osuus on juuri ohi, ja näen, miltä pussukka näyttää kolmiulotteisena. Vuorikappaleen kääntöaukko piti tässä vaiheessa ommella umpeen. 

Vuoriin käytin tilkkuystäväni Virpin antamia tilkkuja ja työkaverilta saamiani Marimekon Unikko-kangastilkkuja. Virpin tilkut ovat aiemmassa elämässä olleet verhoina, ja veikkaan, että Unikko-tilkut ovat myös verhokankaasta – mutta siitä osuudesta, joka ei päässyt verhoiksi.

Keksin pihalta uuden kuvauspaikan: halkopinon.

 

Näin värikäs pussukka erottuu millaiselta taustalta hyvänsä – vaikka sammaloituneen kallion päältä:

 

Sivusaumojen lenksut erottuvat tässä myös hyvin, ja olipa vähällä, ettei niitä olisi lainkaan. Aivan viime tingassa muistin, että sellaisetkin piti tehdä. Olin ommellut pussukan melkein kokonaan pussiin, ja jouduin toista sivusaumaa purkamaankin vähän saadakseni lenksun paikalleen.

En sentään unohtanut matkasta Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä:

 

Aarre-tilkkupussukan strategiset mitat ovat seuraavat: 

• Leveys ylhäältä noin 22 cm 
• Korkeus noin 13 cm 
• Pohjan leveys noin 8 cm. 

Aarre-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa. 

Löysin helposti sopivan värisen vetoketjun ja yhtä helposti löytyi melkein tismalleen saman värinen tilkku vetoketjun päähän.

Aarre on tänä vuonna 25. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka. Olen ollut tosi tuottoisa: viime vuonna ompelin yhteensä 25 pussukkaa ja sitä edellisenä vuonna 22. Meneeköhän tänä vuonna kolmenkymmenen pussukan raja rikki?

Vaikka syksyn saapuminen saa haikeaksi, luonto on hetken aikaa ihanan värikäs. Harmittelen kuitenkin sitä, miten vähän valoa syksyllä ja talvella on. Esimerkiksi tilkkuteosten kuvaaminen on pimeään vuodenaikaan haastavaa. Se harmittaa erityisesti. Pitäisi varmaan hankkia valonheitin.