7 tilkkutyötapaa, jotka omaksumalla värisilmäsikin kehittyy.
Vietin tässä taannoin mukavan tuokion miettimällä juttua, jota kutsutaan värisilmäksi. Toisilla sitä sanotaan olevan, ja olen myös kuullut ihmisten sanovan itsestään, ettei heillä sellaista ole.
Jos epäilet oman värisilmäsi laatua ja haluaisit kehittää sitä, sinun on ehkä vaikea päästä alkuun. Tässä on avuksi seitsemän tapaa, jotka voit tilkkuilua harrastaessasi omaksua.
Jos epäilet oman värisilmäsi laatua ja haluaisit kehittää sitä, sinun on ehkä vaikea päästä alkuun. Tässä on avuksi seitsemän tapaa, jotka voit tilkkuilua harrastaessasi omaksua.
Valitsin luetteloon sellaiset tavat, jotka harjaannuttavat mukavasti myös värisilmää.
Luulin pitkään, että ainoa tapa toteuttaa tilkkupeitto oli ommella tietty määrä samanlaisia tilkkublokkeja. Se tuntui paristakin syystä hankalalta. Minun oli ensinnäkin vaikea valita kankaat blokkiin: olin huolissani, ettei blokki näyttäisikään kivalta. Lisäksi minua huolestutti kankaiden riittävyys – entä jos ompelisin jossain välissä väärin, jolloin kangasta ei olisikaan tarpeeksi kaikkiin tarvittaviin blokkeihin. Kankaiden kertahankinta tuntui myös kalliilta.
Olen sittemmin ymmärtänyt, että minulle sopii paljon paremmin toinen tapa. Ompelen koko joukon eri värisiä tilkkublokkeja ja järjestelen ne lopulta tilkkupinnaksi. Sommittelen siis niistä blokeista, jotka olen sattunut ompelemaan; en suunnittele vain yhden blokin väritystä ja toista sitä.
Toiset taas eivät lainkaan halua koota tilkkupintoja blokeista, vaan rakentavat pinnan improvisoimalla. Toisille applikointi on mieluisinta. Ja toisille tilkkupinnan ompeleminen on vain pakollinen vaihe, jotta pääsee mielivaiheeseensa eli tikkaamaan.
Mikä on sinusta hauskin tapa tehdä tilkkutyö? Suosi sitä!
Antaudu tilkkukuvien vietäväksi esimerkiksi verkossa tai sosiaalisessa mediassa. Kun kohtaat tilkkutyön, joka ihastuttaa, ota sen kuva talteen. Katsele tallettamiasi kuvia aika ajoin ja tunnista, mitkä työt ihastuttavat eniten. Mieti, miksi! Voisitko soveltaa niiden väritystä uudessa tilkkutyössäsi?
Vaikka kaikki muut rakentaisivat tai applikoisivat kuusikulmioista tai muista muodoista kukkamaisia kuvioita, sinun ei tarvitse, jos tavallisemmat muodot ja blokit miellyttävät omaa silmääsi eniten. Sinulla on myös lupa tehdä lempivärisiäsi töitä – vaikka kaikki työsi, jos niin haluat! Ei Picassokaan tainnut pohtia, että ”laajennanpa palettia välillä punaisen puolelle, kun olen tehnyt niin monta sinisävyistä työtä peräkkäin”.
Tilkkutyötä tehdessä turhin ajatus on ”mitähän muut tästä ajattelevat”. (Paitsi jos olet tekemässä tilkkutyötä tilauksesta.) Tilkkutyö on sinun rakas harrastuksesi, jonka tarkoituksena on tuottaa sinulle iloa. Sinä olet oma kohdeyleisösi! Ehkä keltainen on lempivärisi ja haluaisit käyttää enemmän keltaista töissäsi, mutta et tohdi, koska joku on joskus sanonut keltaisen olevan vaikea väri. Mutta hei, sinähän saatat olla juuri se harvinainen keltaväriguru, joka nimenomaan OSAA käyttää keltaista.
Vertailu toisiin varastaa ilon. Kateus ei kannata. Tunnista mieleen hiipivä ajatus ”onko minun työni yhtä kaunis/siisti/ihailtu kuin tuon toisen?” Tunnista se heti ja unohda saman tien! Sinä olet kohdeyleisösi.
Tilkkuilu on sinun harrastuksesi, ja haluathan toki, että muutkin harrastavat sitä?! Jos siis joku toinen on tehnyt mielestäsi onnistuneen tilkkutyön, sehän on hyvä ja kannatettava asia. Toisen onnistuminen ei ole sinulta pois.
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua tilkkutyössä? No, saatat ommella vahingossa sormeesi, tai pyöröleikkuri voi lipsahtaa ja tehdä haavan. Mutta itse tilkkutyössä? Onko siinä mitään vaarallista? Pelkäätkö tuhlaavasi kankaan johonkin epäonnistuneeseen? Pelkäätkö, ettet osaa? Onneksi kaiken voi purkaa tai käyttää jollain tavoin uudelleen. Niin valtavaa epäonnistumista ei olekaan, etteikö sen voisi korjata.
Huolestuttaako, etteivät värit tai kuosit sovi yhteen? Etkö uskalla yhdistellä? Tilkkutaituri Angela Walters on sanonut, että paras tapa saada kaksi kangasta sopimaan yhteen on ommella ne yhteen. Kannattaa kokeilla: sauman voi aina purkaa tai palan jättää pois tilkkupinnasta, ellei yhdistelmä todella-kaan miellytä sinua.
Kun on oppimassa uutta – uuden tekniikan tai jotain uutta omista mieltymyksistä ja toiveista – sen tunnistaa epämääräisestä epämukavuuden tunteesta. Sitä kohti vain!
Olet oma kohdeyleisösi, joten sinun tehtäväsi on ihailla omia töitäsi. Sinun tehtäväsi EI ole toimia ikävänä kriitikkona itsellesi!
Tilkkutyösi tehtävä on miellyttää sinun silmääsi, ja jos lopputulos on sinusta onnistunut, kehu itseäsi. Tutki työn väriyhdistelmiä ja viivy niissä. Ihaile! Vielä parempi, jos kirjoitat kehusi muistiin!
Vaikka työ olisi sinusta vähän ontuvakin, etsi silti siitä jokainen kohta, josta pidät. Paina ne mieleesi vastaisuuden varalta.
Tähän liittyy toinen tilkkutaituri Angela Waltersin neuvo: älä osoita omista töistäsi virheitä toisille.
”Ei tää nyt mikään erityinen ole, tää on tällanen vaan” ei edistä iloisuutta. Jos esittelet mieluista työtäsi muille, on ihan ookoo myöntää tykkäävänsä työstä! Katsojistakin on paljon hauskempi kuulla, mitkä jutut sinusta näyttävät kivoilta, kuin että haukut tai vähättelet omaa teostasi.
Jos olet kirjoittanut kehusi muistiin, ota ne aika ajoin esiin. Katsele aiempia, mieleisiäsi ja mielestäsi onnistuneita töitäsi ja etsi uudelleen ne kohdat ja ne väriyhdistelmät, joista erityisesti pidät. Voitko soveltaa jotain nykyisessä työssäsi? Kannattaisiko?
Sinun kannattaa aloittaa tapojesi muokkaus heti. Tutkimus on osoittanut, että ihminen voi omaksua uuden tavan jopa niin, että toistaa tekemisen kerran päivässä viikon ajan – ja tutkimuksen mukaan kaavoihin kangistuneinkin meistä omaksuu tavan toistettuaan sitä 254 päivänä. Mitä nopeammin aloitat, sitä nopeammin sinulla on uusi tapa, joka parhaassa tapauksessa nostaa värisilmäsi taiturin tasolle!
1. Tunnista omat tapasi.
Luulin pitkään, että ainoa tapa toteuttaa tilkkupeitto oli ommella tietty määrä samanlaisia tilkkublokkeja. Se tuntui paristakin syystä hankalalta. Minun oli ensinnäkin vaikea valita kankaat blokkiin: olin huolissani, ettei blokki näyttäisikään kivalta. Lisäksi minua huolestutti kankaiden riittävyys – entä jos ompelisin jossain välissä väärin, jolloin kangasta ei olisikaan tarpeeksi kaikkiin tarvittaviin blokkeihin. Kankaiden kertahankinta tuntui myös kalliilta.
Olen sittemmin ymmärtänyt, että minulle sopii paljon paremmin toinen tapa. Ompelen koko joukon eri värisiä tilkkublokkeja ja järjestelen ne lopulta tilkkupinnaksi. Sommittelen siis niistä blokeista, jotka olen sattunut ompelemaan; en suunnittele vain yhden blokin väritystä ja toista sitä.
Vuonna 2017 ompelemani "Kaikki pallot ilmassa" -tilkkupeitto. Ompelin riittävän määrän rusettiblokkeja ja sommittelin pinnan niistä. Peitosta tuli todella kirjava. Vaikka rusettiblokki toistuu, valmis pinta näyttää aivan erilaiselta kuin jos olisin ommellut kaikki blokit samaa väriä.
Toiset taas eivät lainkaan halua koota tilkkupintoja blokeista, vaan rakentavat pinnan improvisoimalla. Toisille applikointi on mieluisinta. Ja toisille tilkkupinnan ompeleminen on vain pakollinen vaihe, jotta pääsee mielivaiheeseensa eli tikkaamaan.
Mikä on sinusta hauskin tapa tehdä tilkkutyö? Suosi sitä!
2. Mieti, mistä todella pidät.
Antaudu tilkkukuvien vietäväksi esimerkiksi verkossa tai sosiaalisessa mediassa. Kun kohtaat tilkkutyön, joka ihastuttaa, ota sen kuva talteen. Katsele tallettamiasi kuvia aika ajoin ja tunnista, mitkä työt ihastuttavat eniten. Mieti, miksi! Voisitko soveltaa niiden väritystä uudessa tilkkutyössäsi?
Esimerkiksi Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeittooni sain inspiraation kahdelta Instagramissa seuraamaltani henkilöltä, tilkkutaiteilija Timna Tarrilta ja Maryseltä, jotka kumpikin olivat tehneet modernin version rusettiblokkipeitosta.
Vaikka kaikki muut rakentaisivat tai applikoisivat kuusikulmioista tai muista muodoista kukkamaisia kuvioita, sinun ei tarvitse, jos tavallisemmat muodot ja blokit miellyttävät omaa silmääsi eniten. Sinulla on myös lupa tehdä lempivärisiäsi töitä – vaikka kaikki työsi, jos niin haluat! Ei Picassokaan tainnut pohtia, että ”laajennanpa palettia välillä punaisen puolelle, kun olen tehnyt niin monta sinisävyistä työtä peräkkäin”.
3. Unohda muiden miellyttäminen.
Tilkkutyötä tehdessä turhin ajatus on ”mitähän muut tästä ajattelevat”. (Paitsi jos olet tekemässä tilkkutyötä tilauksesta.) Tilkkutyö on sinun rakas harrastuksesi, jonka tarkoituksena on tuottaa sinulle iloa. Sinä olet oma kohdeyleisösi! Ehkä keltainen on lempivärisi ja haluaisit käyttää enemmän keltaista töissäsi, mutta et tohdi, koska joku on joskus sanonut keltaisen olevan vaikea väri. Mutta hei, sinähän saatat olla juuri se harvinainen keltaväriguru, joka nimenomaan OSAA käyttää keltaista.
4. Lopeta itsesi vertaileminen toisiin.
Vertailu toisiin varastaa ilon. Kateus ei kannata. Tunnista mieleen hiipivä ajatus ”onko minun työni yhtä kaunis/siisti/ihailtu kuin tuon toisen?” Tunnista se heti ja unohda saman tien! Sinä olet kohdeyleisösi.
Tilkkuilu on sinun harrastuksesi, ja haluathan toki, että muutkin harrastavat sitä?! Jos siis joku toinen on tehnyt mielestäsi onnistuneen tilkkutyön, sehän on hyvä ja kannatettava asia. Toisen onnistuminen ei ole sinulta pois.
5. Kohtaa pelkosi.
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua tilkkutyössä? No, saatat ommella vahingossa sormeesi, tai pyöröleikkuri voi lipsahtaa ja tehdä haavan. Mutta itse tilkkutyössä? Onko siinä mitään vaarallista? Pelkäätkö tuhlaavasi kankaan johonkin epäonnistuneeseen? Pelkäätkö, ettet osaa? Onneksi kaiken voi purkaa tai käyttää jollain tavoin uudelleen. Niin valtavaa epäonnistumista ei olekaan, etteikö sen voisi korjata.
Huolestuttaako, etteivät värit tai kuosit sovi yhteen? Etkö uskalla yhdistellä? Tilkkutaituri Angela Walters on sanonut, että paras tapa saada kaksi kangasta sopimaan yhteen on ommella ne yhteen. Kannattaa kokeilla: sauman voi aina purkaa tai palan jättää pois tilkkupinnasta, ellei yhdistelmä todella-kaan miellytä sinua.
Esimerkiksi vuonna 2017 valmiiksi saattamani Spektroliitti-tilkkupeitto oli vähällä jäädä kesken, sillä rupesin yhtäkkiä ompelemaan siihen aivan epäsopivia blokkeja. Kokosinkin sen ja kaikkea, ja epäonnistuneeseen väritykseen tuskastuneena hautasin sen komeron perälle pitkäksi aikaa. Rauhoituttuani poistin siitä epäsopivat alueet, ompelin muutamia blokkeja lisää ja sain kuin sainkin tilkkupinnan pelastetuksi!
Kun on oppimassa uutta – uuden tekniikan tai jotain uutta omista mieltymyksistä ja toiveista – sen tunnistaa epämääräisestä epämukavuuden tunteesta. Sitä kohti vain!
6. Kannusta itseäsi.
Olet oma kohdeyleisösi, joten sinun tehtäväsi on ihailla omia töitäsi. Sinun tehtäväsi EI ole toimia ikävänä kriitikkona itsellesi!
Tilkkutyösi tehtävä on miellyttää sinun silmääsi, ja jos lopputulos on sinusta onnistunut, kehu itseäsi. Tutki työn väriyhdistelmiä ja viivy niissä. Ihaile! Vielä parempi, jos kirjoitat kehusi muistiin!
Vaikka työ olisi sinusta vähän ontuvakin, etsi silti siitä jokainen kohta, josta pidät. Paina ne mieleesi vastaisuuden varalta.
Tähän liittyy toinen tilkkutaituri Angela Waltersin neuvo: älä osoita omista töistäsi virheitä toisille.
”Ei tää nyt mikään erityinen ole, tää on tällanen vaan” ei edistä iloisuutta. Jos esittelet mieluista työtäsi muille, on ihan ookoo myöntää tykkäävänsä työstä! Katsojistakin on paljon hauskempi kuulla, mitkä jutut sinusta näyttävät kivoilta, kuin että haukut tai vähättelet omaa teostasi.
7. Palaa onnistumisiin.
Jos olet kirjoittanut kehusi muistiin, ota ne aika ajoin esiin. Katsele aiempia, mieleisiäsi ja mielestäsi onnistuneita töitäsi ja etsi uudelleen ne kohdat ja ne väriyhdistelmät, joista erityisesti pidät. Voitko soveltaa jotain nykyisessä työssäsi? Kannattaisiko?
Esimerkki omasta onnistumisestani: Ruutuässä-tilkkupeitossani onnistuin. Ompelin sen ilmaisella Plaid-ish Quilt -kaavalla, jonka @kitchentablequilting on tehnyt ja opin, miten paljon värien tummuusasteet merkitsevät – paljon enemmän kuin itse värit. Olen tyytyväinen väriyhdistelmiini eli violetteihin sekä sinisiin ja oransseihin yhdessä. Oranssisävyiset blokit puhaltavat hengen tähän tilkkupeittoon ja ilman niitä peiton väritys olisi ehkä liian varman päälle.
Sinun kannattaa aloittaa tapojesi muokkaus heti. Tutkimus on osoittanut, että ihminen voi omaksua uuden tavan jopa niin, että toistaa tekemisen kerran päivässä viikon ajan – ja tutkimuksen mukaan kaavoihin kangistuneinkin meistä omaksuu tavan toistettuaan sitä 254 päivänä. Mitä nopeammin aloitat, sitä nopeammin sinulla on uusi tapa, joka parhaassa tapauksessa nostaa värisilmäsi taiturin tasolle!
Kommentit