kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta.
Yksi suosituimmista blogikirjoituksista kautta aikojen on ”kolme tapaa tikata tilkkupinta”. Otsikko kuulostaa ohjeelta, mutta en siinä varsinaisesti ohjeista, näytän vain.
Nyt esittelen kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta, koska pystyn siihen – minulla nimittäin sattuu olemaan sopivasti tikatut esimerkit, joista on kuva. Tällä kertaa lisään myös muutaman ohjeistavan sanan kuvien väliin.
Ensimmäisenä vinoviivat:
Koska tilkkupinnassani oli pari kolmiomaista palaa, käytin niiden muotoa mallina ja ompelin kärkimäisen kuvion suoralla tikillä. Jatkoin aina paininjalan päästä, kunnes pinta täyttyi. Etsin pari seurattavaa linjaa lisää ja ompelin samalla tavalla.
Toisen tilkkupinnan keskikohdalla oli alue, jota halusin vaalentaa. Ompelin siihen tiheämmät, kolmion reunoja myötäilevät viivat.
Seuraavaksi esittelen tämänhetkisen suosikkikuvioni!
Risteävät kaaritikkaukset:
Olen ommellut risteävät kaarikuviot jo ties kuinka moneen pussukkaan ja ompelin samalla pyöreällä mallilla aloituksen tähänkin. Otan siis käteen jonkin sopivan loivasti kaarevan esineen – esimerkiksi pikkulautanen tai CD-levy sopii kaavaksi. Piirrän vain vähän kaarta ja jatkan viivoittimen avulla suoran osuuden kaaren kumpaankin päähän. Piirrän toisen kaaren niin, että kaaret risteävät.
Ompelen piirtämääni kaariviivaa pitkin. Täytän ensin kaaren sisäosan eli ompelen pari viivaa paininjalan etäisyyksille, sisäkaarteen puolelle. Sitten tikkaan näkyviin toisen piirrosviivan ja sille pari varjoviivaa myös sisäkaarteeseen. Lopetan sisäkaarteiden varjoviivat siinä vaiheessa kun niiden väliin ei enää sovi paininjalan etäisyydelle uutta ommelta.
Sitten ompelen ulkokaarreviivat. Helppoa ja yksinkertaista!
Alempana kuvassa näkyvään pintaan piirsin käsivaralta paljon tiukemmat kaaret pienen kolmio-neliön kehyksiksi. Muuten tikkaus on ihan samanlainen.
Vinkki: Kannattaa kokeilla jyrkempiä ja loivempia kaarteita, niin löytää oman suosikkinsa.
Kolmas tapa on kulmikas spiraali:
Spiraali – olipa se sitten pyöreä tai tällainen kulmikas – kannattaa aloittaa sen sisimmästä pisteestä. Valitse tilkkupinnastasi kohta, jota haluat korostaa. Alempana näkyvässä tilkkupinnassa oli sopivasti kukka tyrkyllä lähtökohdaksi. Piirsin kukan ympärille haihtuvavärisellä tussilla neliön. Jatkoin viivoja neliön sisään niin, että ne olivat noin paininjalkani etäisyydellä toisistaan eli sain itselleni sopivan aloituskuvion.
Vinkki: Valitse aloituskohta jostain vähän sivusta – aloituskuviota ei kannata pyrkiä sijoittamaan keskikohtaan. Jos tasoituksen jälkeen aloituskohta onkin hiukkasen keskikohdan toisella puolella, näyttää, kuin olisit tehnyt virheen.
Sitten ompelin aina edellisen neliön reunoja pitkin kulmikasta spiraalia, kunnes koko pinta oli täyteen tikattu. Jos haluaa, niin ommelviivojen väliin voi jättää ulommilla kierroksilla vähitellen aina vähän enemmän tilaa. Silläkin saa lisäilmettä tikkaukseen.
Vinkki: Kulmikkaan spiraalin lisäksi voit kokeilla oikeaa, pyöreää spiraalia. Olen kirjoittanut ohjeen spiraalin tikkaukseen ja myös kahden tai useamman spiraalin tikkaamiseksi tilkkupintaan.
Nyt esittelen kolme uutta tapaa tikata tilkkupinta, koska pystyn siihen – minulla nimittäin sattuu olemaan sopivasti tikatut esimerkit, joista on kuva. Tällä kertaa lisään myös muutaman ohjeistavan sanan kuvien väliin.
Ensimmäisenä vinoviivat:
Koska tilkkupinnassani oli pari kolmiomaista palaa, käytin niiden muotoa mallina ja ompelin kärkimäisen kuvion suoralla tikillä. Jatkoin aina paininjalan päästä, kunnes pinta täyttyi. Etsin pari seurattavaa linjaa lisää ja ompelin samalla tavalla.
Toisen tilkkupinnan keskikohdalla oli alue, jota halusin vaalentaa. Ompelin siihen tiheämmät, kolmion reunoja myötäilevät viivat.
Seuraavaksi esittelen tämänhetkisen suosikkikuvioni!
Risteävät kaaritikkaukset:
Olen ommellut risteävät kaarikuviot jo ties kuinka moneen pussukkaan ja ompelin samalla pyöreällä mallilla aloituksen tähänkin. Otan siis käteen jonkin sopivan loivasti kaarevan esineen – esimerkiksi pikkulautanen tai CD-levy sopii kaavaksi. Piirrän vain vähän kaarta ja jatkan viivoittimen avulla suoran osuuden kaaren kumpaankin päähän. Piirrän toisen kaaren niin, että kaaret risteävät.
Ompelen piirtämääni kaariviivaa pitkin. Täytän ensin kaaren sisäosan eli ompelen pari viivaa paininjalan etäisyyksille, sisäkaarteen puolelle. Sitten tikkaan näkyviin toisen piirrosviivan ja sille pari varjoviivaa myös sisäkaarteeseen. Lopetan sisäkaarteiden varjoviivat siinä vaiheessa kun niiden väliin ei enää sovi paininjalan etäisyydelle uutta ommelta.
Sitten ompelen ulkokaarreviivat. Helppoa ja yksinkertaista!
Alempana kuvassa näkyvään pintaan piirsin käsivaralta paljon tiukemmat kaaret pienen kolmio-neliön kehyksiksi. Muuten tikkaus on ihan samanlainen.
Vinkki: Kannattaa kokeilla jyrkempiä ja loivempia kaarteita, niin löytää oman suosikkinsa.
Kolmas tapa on kulmikas spiraali:
Spiraali – olipa se sitten pyöreä tai tällainen kulmikas – kannattaa aloittaa sen sisimmästä pisteestä. Valitse tilkkupinnastasi kohta, jota haluat korostaa. Alempana näkyvässä tilkkupinnassa oli sopivasti kukka tyrkyllä lähtökohdaksi. Piirsin kukan ympärille haihtuvavärisellä tussilla neliön. Jatkoin viivoja neliön sisään niin, että ne olivat noin paininjalkani etäisyydellä toisistaan eli sain itselleni sopivan aloituskuvion.
Vinkki: Valitse aloituskohta jostain vähän sivusta – aloituskuviota ei kannata pyrkiä sijoittamaan keskikohtaan. Jos tasoituksen jälkeen aloituskohta onkin hiukkasen keskikohdan toisella puolella, näyttää, kuin olisit tehnyt virheen.
Sitten ompelin aina edellisen neliön reunoja pitkin kulmikasta spiraalia, kunnes koko pinta oli täyteen tikattu. Jos haluaa, niin ommelviivojen väliin voi jättää ulommilla kierroksilla vähitellen aina vähän enemmän tilaa. Silläkin saa lisäilmettä tikkaukseen.
Vinkki: Kulmikkaan spiraalin lisäksi voit kokeilla oikeaa, pyöreää spiraalia. Olen kirjoittanut ohjeen spiraalin tikkaukseen ja myös kahden tai useamman spiraalin tikkaamiseksi tilkkupintaan.
Kommentit