n niin kuin neulakirje.
Tämä on avoin kirje neulojen valmistajille ja pakkaajille. Siis neulakirje – ei neulakirja kuten kuvassa.
(Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.)
Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen?
Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa.
Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.)
Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne piileskelevät!
Sain kerran kaksi täydellistä neulaa tilkkuystävältäni ja kiltakaveriltani Eijalta. Toinen on ties missä, mutta toinen on yhä tallessa ja varjelenkin sitä kuin silmäterää.
Ihana, käytännöllinen neulani on kuvassa se, jonka silmässä on lanka. Sen vieressä (kuvassa alempana) on neula mallia seiväs. Kuvastakin näkee, miten paksu tuo verrokkineula on alapäästään. Kärjen kyllä juuri ja juuri saa kankaasta läpi, mutta heti sen jälkeen alkaakin tökkiä. Katsokaa myös sen silmää! Hiuksellako pitäisi ommella?! Tuollainen neulansilmä on vitsi!
Nyt tuli mieleen, että miksi ihmeessä edes säilytän tuollaista surkeaa neulaa, ja vielä neulakirjassani..?
Kuvan ylin neula on muuten niin sanottu sokeain neula. Tai näin minulle kerrottiin sitä kutsuttavan. Siihen ei pujoteta lankaa, vaan se tyrkätään yläreunasta läpi. Käytän sitä lankojen päättelyssä ja siihen saa tyrkättyä kolme tai neljäkin lankaa yhtä aikaa. Kätevä! En kuitenkaan osaa varsinaisesti ommella sillä.
Neulalahjoitus on hyvä esimerkki siitä, että tilkkukiltakavereista oli apua. Ellei teillä ole kiltakavereista, kannattaisiko teidänkin liittyä Tilkkuyhdistykseen ja sen jälkeen lyöttäytyä tilkkukiltaan, jos paikkakunnallanne sellainen toimii ja ottaa uusia jäseniä (kaikki eivät esimerkiksi kokoustilanahtauden takia voi ottaa)?
Tilkkuyhdistykseen on helppo liittyä tämän verkkosivun kautta:
www.finnquilt.fi/liity
Vielä neuloihin liittyen, kyselin kiltaillassa tilkkuystäviltäni, miten usein he vaihtavat neulan ompelukoneeseensa. Mehän emme ole sitä lajia ihmisiä, jotka luulevat ompelukoneen neulan kestävän ikuisesti. No, tilkkuystäväni Vappu totesi vaihtavansa neulan aina kun on taas ommellut siksakkia suoraommelpaininjalan kanssa.
(Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.)
Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen?
Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa.
Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.)
Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne piileskelevät!
Sain kerran kaksi täydellistä neulaa tilkkuystävältäni ja kiltakaveriltani Eijalta. Toinen on ties missä, mutta toinen on yhä tallessa ja varjelenkin sitä kuin silmäterää.
Ihana, käytännöllinen neulani on kuvassa se, jonka silmässä on lanka. Sen vieressä (kuvassa alempana) on neula mallia seiväs. Kuvastakin näkee, miten paksu tuo verrokkineula on alapäästään. Kärjen kyllä juuri ja juuri saa kankaasta läpi, mutta heti sen jälkeen alkaakin tökkiä. Katsokaa myös sen silmää! Hiuksellako pitäisi ommella?! Tuollainen neulansilmä on vitsi!
Nyt tuli mieleen, että miksi ihmeessä edes säilytän tuollaista surkeaa neulaa, ja vielä neulakirjassani..?
Kuvan ylin neula on muuten niin sanottu sokeain neula. Tai näin minulle kerrottiin sitä kutsuttavan. Siihen ei pujoteta lankaa, vaan se tyrkätään yläreunasta läpi. Käytän sitä lankojen päättelyssä ja siihen saa tyrkättyä kolme tai neljäkin lankaa yhtä aikaa. Kätevä! En kuitenkaan osaa varsinaisesti ommella sillä.
Neulalahjoitus on hyvä esimerkki siitä, että tilkkukiltakavereista oli apua. Ellei teillä ole kiltakavereista, kannattaisiko teidänkin liittyä Tilkkuyhdistykseen ja sen jälkeen lyöttäytyä tilkkukiltaan, jos paikkakunnallanne sellainen toimii ja ottaa uusia jäseniä (kaikki eivät esimerkiksi kokoustilanahtauden takia voi ottaa)?
Tilkkuyhdistykseen on helppo liittyä tämän verkkosivun kautta:
www.finnquilt.fi/liity
Vielä neuloihin liittyen, kyselin kiltaillassa tilkkuystäviltäni, miten usein he vaihtavat neulan ompelukoneeseensa. Mehän emme ole sitä lajia ihmisiä, jotka luulevat ompelukoneen neulan kestävän ikuisesti. No, tilkkuystäväni Vappu totesi vaihtavansa neulan aina kun on taas ommellut siksakkia suoraommelpaininjalan kanssa.
Kommentit