Takataan roos.

Voisiko Takataan roos -laukun kanssa juosta Tornioon?

Takataan roos -aukkuni valmistui vuonna 2013, jolloin Tytär asui vielä kanssamme ja auttoi usein minua keksimään teoksilleni nimiä. Nytkin hän oli havainnoinut laukun vienot viitteet 1970-lukuun, ja niin nimi löytyi!

Kuvia katsoessani täytyy todeta, että tilkkupinta on huomattavasti vähemmän kirjava kuin nykyiset työni. Olin kuitenkin rakentanut pinnan samanlaisista resurssipalaneliöistä, joita toisinaan edelleen valmistan.

Tilkkupinnan tikkauksiin panostin – juoksutin pintaan ainakin suoria ompeleita, kaaria ja spiraaleita.

Tästä tuli mieleen markkinoida vetoketjulaukkuohjettani! Klikkaa itsesi kirjoitukseeni, jossa kerron, miten sinäkin voit ommella tuollaisen laukun – omanlaisestasi tilkkupinnasta. 

Huomasin kirjoituksestani, että tuolloin käytin vielä yksinomaan nuppineuloja kiinnittäessäni laukun osia ompelua varten. Nyttemmin olen löytänyt wonder-clipsit. (Tästä vuorostaan tulee mieleen joulukalenterini luukku 4 vuodelta 2021: kokeile apuvälineitä – saatat löytää tosi hyvän! 

Onkohan kukaan lukijoistani sellaista sukupolvea, joka kirjoitti laulujen sanoja vihkoon? Meillä oli ehkä 12-vuotiaina koulussa sellainenkin vaihe. Kuuntelimme suosittuja musiikkikappaleita ja yritimme kovasti painaa sanat mieleemme. Kunhan oli monta ihmistä asialla, saatiin kaikki sanoitukset muistiin. Vihkoja lainailtiin puolin ja toisin ja kopioitiin sanoitukset.

Muistan selvästi, millaisella käsialalla olin omaan vihkooni kirjoittanut Hectorin Takataan roos -biisin sanat. Ne oli noukittu korvakuulolta, eikä läntisessä Suomessa kukaan 12-13-vuotias tiennyt, että fledaan tai fleduun voisi stikkaa laineen. Muistelen, että siihen kohtaan oli kirjoitettu jotain tyyliin ”mä stikkaan Laineen Penuu vaan,” mikä sekin kuulosti oudolta!

Voit kuunnella Takataan roos -biisin tästä:

   

Jaa-a, minkähänlaisen musiikki- ja tilkkutyömuiston tarjoilen seuraavassa luukussa? Huominen näyttää.