ompelin tilkkupeiton: Naapurisopu.

Nyt on väriä! Ompelin neljäsosahirsimökkiblokkeja kaitaleista, joita leikkasin ensin Tilda-kankaista ja sittemmin vaikka mistä muistakin kankaista. Sommittelin yhden blokin kerrallaan, ja blokeista tulikin vaikka minkä värisiä.

Suunnittelin ompelevani työhön välikaitaleet, jotka olisivat suunnilleen blokkikaitaleisen levyiset ja harmaat. Ostin kankaankin sitä varten! Tein kuitenkin markkinatutkimusta eli kysyin Instagram-tililläni, näyttikö työ paremmalta välikaitaleilla vai ilman. Selvä enemmistö suositteli välikaitaleetonta vaihtoehtoa.x Kerroin näistä vaiheista tilkkublokkeja suikaleista -kirjoituksessani. 

Lopulta päädyin ompelemaan blokkien väliin ääriviivamaiset, tummat kaitaleet. Mistä mahdoin moiset edes keksiä?!

Ääriviivat rauhoittivat ja ryhdistivät kaikenkirjavan peittoni, ja Tytär keksi sille mainion nimen, Naapurisopu. Nimi kuvaa hyvin sitä, miten mukavasti blokit sopivat keskenään olemaan, vaikka eivät ole väriensä puolesta mitään sukua toisilleen.

Naapurisopu-peittoa oli vaikeahko sommitella, sillä olin jo projektia aloittaessani päättänyt asettaa blokit kärjelleen. En pystynyt helposti lajittelemaan blokkeja tummiin ja vaaleisiin. Lisäksi lattiatila oli loppua kesken.

Onnistui se kuitenkin.

Tunnustan, etten alkuinnostukseni jälkeen ollut erityisen ihastunut peittoprojektiini. Yksittäisiä blokkeja oli toki hauska ommella, mutta ne eivät vaikuttaneet kivoilta yhdessä. Vähän ennen ohuiden välikaitaleiden keksimistä olin niin tyytymätön työhön, että ajattelin jättää sen joksikin aikaa kesken. (Olin siis noudattamassa viimevuotisen joulukalenterini neuvoa ”ellet pidä keskeneräisestä työstäsi, pane se syrjään”.)

Olin melko epäluuloinen siinäkin vaiheessa kun tilkkupinta oli koossa. Toki näin, miten paljon ohut välikaitale paransi tilannetta, mutta silti jaksoin ihmetellä, miksi tilkkupintakuvani saivat niin paljon tykkäyksiä Instagramissa.

Uskoin kuitenkin, että tikkaus nostaisi tilkkutyöni uudelle tasolle – ja olin uskossani oikeassa!

Vein tilkkupinnan tikattavaksi Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Hänellä oli heti ehdottaa sopiva tikkauskuviokin. Tässä se piirtyy hyvin näkyviin työni taustakankaalle.

Jos jostain syystä haluaisit kokeilla samanlaisten blokkien ompelemista, niin tässä sinulle mittavinkkiä: 

• Aloitusneliö – 2” x 2” 
• Blokkikaitaleet – 1,5” leveitä. Ompele viisi kerrosta. Käytä neljäsosatuuman saumanvaraa naftisti (scant) ja silitä hyvin, niin pystyt todennäköisesti tasoittamaan blokin seitsentuumaiseksi neliöksi. 
• Välikaitaleet – ¾” leveitä. 
• Sommittelin pinnan niin, että siinä oli seitsemän kokonaista blokkia vierekkäin – ja joka toisella blokkirivillä oli siis kuusi kokonaista blokkia ja reunoissa puolikkaat. 

Itse en ommellut puolikkaita blokkeja, vaan asettelin riville kahdeksan kokonaista blokkia ja tasoitin lopuksi tilkkupinnan, jolloin noin puolet näistä reunablokeista leikkautui pois.

Kauniisti ja tasaisesti tikattu tilkkupinta:

Naapurisopu-tilkkupeitto on kooltaan noin 172 cm x 220 cm. Siitä tuli hieman isompi kuin olin aikonut. Olin ehkä jossain vaiheessa aikonut ommella pinnan, jossa olisi ollut vain kuusi kokonaista blokkia vierekkäin, mutta sitten päätin, että pariton luku näyttäisi paremmalta.

Kuten näkyy, blokit eivät ole missään järjestyksessä, vaan kaikkia värejä on joka puolella tilkkupeittoa. Hyvä niin.

Naapurisopu on kahdeksas tänä vuonna ompelemani tilkkupeitto. Näistä kaksi olivat tosin lapsenpeittokokoiset – Kevät-peitto ja Kesä-peitto, jotka ompelin ukrainalaispakolaisia varten.