melkein unohdin.
Olen tänä vuonna saanut valmiiksi toisenkin seinätekstiilin, jolle annoin nimen Ympyrän neliöinti. Tällainen se oli valmiina:
Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville.
Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ.
Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun.
Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mieleen, ja vanupala löytyi taas – nyt paljon aiempaa vajaampana! Onneksi haasteen muotoilu oli salliva, joten projektia ei tarvinnut keskeyttää heti alkuunsa.
Sain pitkästä aikaa jonkinlaisen idean. Otin Marimekon kankaista hulpioita, tikkasin ne harvakseltaan kiinni vanuun, panin palan pesupussiin ja edelleen pesukoneeseen. Ajattelin, että vanu kutistuisi, ja tikattuun pintaan syntyisi tekstuuria.
Mitä tapahtui? Vanupala ei kutistunut, mutta sen sijaan lähdetti itsestään julmetusti nöyhtää. Siivosin Marimekon kankaiden mustista osuuksista nöyhtää melkoisen tovin ennen kuin palani kelpasi yhtään mihinkään. Eikä palaan syntynyt mitään tekstuuria.
Työn mitaksi oli annettu 60 cm x 60 cm. Otin tekstuurittoman, edelleen hieman nöyhtäisen ja kieltämättä aika omituiselta näyttävän palani ja aloin lisätä sen ympärille tilkkuja ja orpoblokkeja. Hienot ideani loppuivat lyhyeen, joten etenin improvisoimalla ja sattumanvaraisuudella.
Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että työssäni olisi visuaalisia viitteitä Hämeen linnasta.
Valmiista tilkkupinnasta tuli sen näköinen, millaisia orpoblokkeja ja tilkkuja satuin ensimmäiseksi löytämään. Linnantornitkin muuttuivat alareunan ruudukoksi.
Alareunan ruudukossa on muuten tilkkuja, jotka jäivät yli Tähtipölyä-tilkkupeitosta. Ne ovat odottaneet käyttöön pääsyä siis viitisen vuotta!
Tilkkupinta ei ollut tarpeeksi iso, joten kehystin värikkään keskiosan melkein mustalla.
Marimekko-osuudessa on erottuvia käsintikkauksia ja myös tuttuja spiraaleja.
Yleisesti ottaen tikkaukset noudattelivat tilkkujen muotoja. Vapaat kiemuratikkaukset eivät huvittaneet, koska olin juuri tikannut Käytä sydäntäsi -tilkkuseinävaatetta päiväkausien ajan.
Arvioin kehyksen leveydet aivan väärin ja jouduin leikkaamaan suurimman osan kehyksestä pois. Siitä suivaantuneena päätin tehdä kehyksestä tarkoituksella vinon. Samalla vinous ehkä kompensoisi tilkkupinnassa loistavaa oranssia, vinossa kulkevaa kaitaletta.
Tässä vielä yksi kuva melkein valmiista Ympyrän neliöinti -tilkkuseinävaatteesta:
Näette myös, miten huolellisesti olin tikannut kehysosuuksia, jotka sitten jouduin viistämään työstä pois, jotta sain siitä 60 cm x 60 cm -kokoisen. Mutta väliäkö sen?! Työ valmistui ajoissa ja oli esillä Kankaanpään tilkkupäivillä maaliskuussa.
Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville.
Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ.
Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun.
Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mieleen, ja vanupala löytyi taas – nyt paljon aiempaa vajaampana! Onneksi haasteen muotoilu oli salliva, joten projektia ei tarvinnut keskeyttää heti alkuunsa.
Sain pitkästä aikaa jonkinlaisen idean. Otin Marimekon kankaista hulpioita, tikkasin ne harvakseltaan kiinni vanuun, panin palan pesupussiin ja edelleen pesukoneeseen. Ajattelin, että vanu kutistuisi, ja tikattuun pintaan syntyisi tekstuuria.
Mitä tapahtui? Vanupala ei kutistunut, mutta sen sijaan lähdetti itsestään julmetusti nöyhtää. Siivosin Marimekon kankaiden mustista osuuksista nöyhtää melkoisen tovin ennen kuin palani kelpasi yhtään mihinkään. Eikä palaan syntynyt mitään tekstuuria.
Työn mitaksi oli annettu 60 cm x 60 cm. Otin tekstuurittoman, edelleen hieman nöyhtäisen ja kieltämättä aika omituiselta näyttävän palani ja aloin lisätä sen ympärille tilkkuja ja orpoblokkeja. Hienot ideani loppuivat lyhyeen, joten etenin improvisoimalla ja sattumanvaraisuudella.
Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että työssäni olisi visuaalisia viitteitä Hämeen linnasta.
Valmiista tilkkupinnasta tuli sen näköinen, millaisia orpoblokkeja ja tilkkuja satuin ensimmäiseksi löytämään. Linnantornitkin muuttuivat alareunan ruudukoksi.
Alareunan ruudukossa on muuten tilkkuja, jotka jäivät yli Tähtipölyä-tilkkupeitosta. Ne ovat odottaneet käyttöön pääsyä siis viitisen vuotta!
Tilkkupinta ei ollut tarpeeksi iso, joten kehystin värikkään keskiosan melkein mustalla.
Marimekko-osuudessa on erottuvia käsintikkauksia ja myös tuttuja spiraaleja.
Yleisesti ottaen tikkaukset noudattelivat tilkkujen muotoja. Vapaat kiemuratikkaukset eivät huvittaneet, koska olin juuri tikannut Käytä sydäntäsi -tilkkuseinävaatetta päiväkausien ajan.
Arvioin kehyksen leveydet aivan väärin ja jouduin leikkaamaan suurimman osan kehyksestä pois. Siitä suivaantuneena päätin tehdä kehyksestä tarkoituksella vinon. Samalla vinous ehkä kompensoisi tilkkupinnassa loistavaa oranssia, vinossa kulkevaa kaitaletta.
Tässä vielä yksi kuva melkein valmiista Ympyrän neliöinti -tilkkuseinävaatteesta:
Näette myös, miten huolellisesti olin tikannut kehysosuuksia, jotka sitten jouduin viistämään työstä pois, jotta sain siitä 60 cm x 60 cm -kokoisen. Mutta väliäkö sen?! Työ valmistui ajoissa ja oli esillä Kankaanpään tilkkupäivillä maaliskuussa.
Kommentit