noidankehä?

Kerroin jo, että minulle jäi Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli harmaita neliöitä. Käytin ne tilkkupintaan, jossa neliöiden päälle on applikoitu tilkkuraidallisia pyörylöitä.

Kerroin myös, että minulle jäi tuosta projektista harmaat pyörylät, jotka leikkasin pois raidallisten pyörylöiden takaa.

Pohdin pitkään, mihin nuo harmaat käyttäisin, ja lopulta keksin ommella niistä kukkien keskiöt. Ja kukat applikoisin neliölle, joka muodostuisi kolmesta kaitaleesta. Ja olipa onni, että päädyin sellaiseen taustaneliöön, sillä nyt voin vihdoinkin käyttää viimeisen Töölön Tilkkupajasta muinoin ostamistani batiikkikaitalepakkauksista (tai ainakin osan siitä)!

Tuumasta toimeen! Tein itselleni mallineet pahvista. Pyörylän piirsin jotain purkkia pitkin, terälehden piirsin pahville omatoimisesti. Ensin ajattelin, että kukassa olisi kolme terälehteä, näin:

Neljä terälehteä vaikutti kuitenkin järkevämmältä valinnalta. Katsokaa, miten söpö tuo kaitalepakkaus on! Sen päällä on muita varastoni kankaita, jotka myös sopivat tähän projektiin.

Vaikka olin joulukalenterissani todennut, että jopa valmiiksi leikatut kaitaleet voi esipestä salaattilingon avulla, päädyin sittenkin tylsän tavanomaiseen lavuaaripesuratkaisuun. Kaitaleiden kuivuttua leikkelin kaikki violettisävyiset ja vaaleat tarvitsemani pituisiksi. Jotta raidat eivät olisi liian ennalta-arvattavia, tein myös jatkettuja kappaleita.

Koska kaitaleita oli korkea pino, nopeutin raitaneliöiden sommittelemista tekemällä valmiita kolmen palan koosteita, jotka tässä poseeraavat yhdessä kolmen applikaatiokukan kanssa:

Pian kukkia oli enemmänkin. Kokeilin, miltä värit näyttäisivät yhdessä.

Ehkä tästä ei tule aivan lempiprojektini, mutta kokeilen kuitenkin. Ei sitä koskaan tiedä!

Tässä vaiheessa rupesin miettimään, himmentävätkö kukat kauniita taustaneliöitä sittenkin liikaa. Olen tehnyt vaihtoehtoisen sommitelman, jota kokeilen ensin. Siinä vain osa neliöistä on kukallisia ja suurin osa on pelkkiä raidallisia. Jos se näyttää vajaalta, voin aina palata alkuperäiseen ideaani ja applikoida lisää kukkia.

Esittelen myös toista projektia. Amerikkalalset tilkkuilijat tuntuvat kutsuvan tätä perunalastublokiksi (koska näitä ei voi tehdä vain yhtä, vaan on vain pakko tehdä useampi – niin kuin perunalastujakaan ei pysty syömään vain yhtä). Minusta se on tympeä nimi ja kutsun itse tätä ikkunablokiksi. Siihen löytyy ohjekin Tilkkuyhdistyksen sivulta: Ompele Ikkuna-blokki.

Etsiskellessäni tilkkuja ja kankaita tähän projektiin olen havainnut puutteen kankaanostokäyttäytymisessäni. Hankin liian vähän vaalean värillisiä kankaita. Ne taitavat näyttää silmään liian pliisuilta, vaikka aina niitä kuitenkin tarvitsisin.

Tästä näkee, miten kirjavia vaaleat kankaanikin ovat:

Noidankehä puolestaan jatkaa minun pyörittämistäni.

Ai niin, minulle jäi tietenkin myös muutama raidallinen pyörylä käteen sen jälkeen kun olin valmistanut tilkkupinnan. Olin aikonut käyttää ne, mutta laskenut ne kädestäni väärään paikkaan, mistä en löytänyt niitä ajoissa.

Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta jäi yli myös koko joukko neljän neliön blokkeja, ei pelkkiä harmaita neliöitä. Niille en vielä ole keksinyt käyttöä.

Ja jos kukkia ei tule kaikille raitaneliöille, noita pienempiä, harmaita pyörylöitä jää edelleen yli. Ehkä joudun suunnittelemaan niillekin jonkin käyttötavan. Mitäänhän ei voi heittää noin vain pois!