ompelupöydälläni edenneet projektit.

Oikeastaan otsikossa pitäisi mainita myös lattia, sillä ompelupöydän tuotokset päätyvät lopulta vääjäämättä lattialle, missä niitä voi tarkastella ja kuvata. Tosin kuvaamisesta ei ole tullut mitään pitkään aikaan, koska valoa ei vain ole.

Tätä lukiessaan Mies kehottaisi ottamaan esiin lisävalon, jonka hankin noin kaksi vuotta sitten nimenomaan ratkaistakseni valottomuusongelman – ja jota en ole kertaakaan edes kokeillut ottaa käyttöön. Huokaus.

Keskityn kuitenkin kertomaan tilkkutöistä, sillä niistä te olette kiinnostuneita, ette mistään mahdollisista valoratkaisuistani! Aloitan Ikkuna-blokeista. Minulla on koossa noin 80 blokkia, ja olen päättänyt tehdä niitä vielä noin 65 kappaletta.

Leikkasin ensin tilkkuja sen värisistä kankaista, joita resurssilaatikosta osui käsiin, mutta kaikenkirjavien blokkien sommittelu alkoi vaikuttaa haastavalta.

Ja osaan blokeista oli päätynyt melko huonosti kontrastoivia paloja. Voi minua! Mutta kyllä se siitä! Kävin reilu viikko sitten Tilkkunen-myymälässä, mistä ostin lisää vaaleita, punasävyisiä kankaita. Nimenomaan tätä projektia varten!

Ikkunablokit jäivät toistaiseksi hyllylle, sillä siirryin toiseen projektiin.

Muistatte varmasti viime kirjoitukseni, jossa mainitsin joutuneeni noidankehään. Kerroin, että sain kyllä käytettyä Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli jääneet harmaat neliöt. Applikoin niiden päälle pyörylöitä, jotka kokosin kaiken maailman jäännöspaloista.

Sen sijaan minulle jäi käteen harmaita pyörylöitä, koska leikkasin applikoitujen pyörylöiden taustalta harmaan kankaan pois. Ja näitä varten kehitin applikaatiokukkamallin.

Kukkablokkeja katsellessa alkoi tuntua siltä, että ne peittäisivät taustaneliön hauskat kankaat, joten päätin tehdä tilkkupinnan sekä kukkablokeista että raidallisista neliöistä. Tässä hahmottelen sommittelulattialla, miltä suunnittelemani kuvio näyttäisi.

Yhtäkkiä olin saanut kaikki neliöt tehdyksi ja niille riittävän monta applikaatiokukkaa (kuvassa on kyllä yksi neliö, jolta vielä puuttui kukka). Ladoin blokit lattialle ja totesin haluavani tehdä pintaan värikkäät täydennyskolmiot sivuille. Värikkäät: en valkoisia enkä mustia enkä harmaita.

Täydennyskolmioiden hankkiminen oli todellinen syyni käydä Tilkkunen-myymälässä, mutta en edes halunnut vastustaa kiusausta muutenkin täydentää kangasvarantoani samalla kun kerran siellä olin. Katsokaa nyt, miten houkuttelevalta siellä näytti:

Olin etukäteen hahmotellut, että reunakolmioista tulisi yllättävän kirjavia. Ajattelin jopa valita näyttävän kuviokankaan, mutta päädyin melko hillittyyn, kylläkin kuviolliseen kuosiin.

Harmaita pyörylöitä jäi tämänkin jälkeen vielä kunnon pino (eli noidankehä jatkuu vain)! Olen miettinyt niillekin käyttöä, mutta se projekti saa vielä toistaiseksi odottaa. Toteutan pari muuta juttua ensin.

Koska tilkkupinnasta tuli pienehkö – noin 130 cm x 170 cm – päätin kokeilla, pystyisinkö ompelemaan sille taustakappaleen niistä materiaaleista, joita minulla on. Löysinkin epäonnistuneesta whirlygig-projektista jääneet blokit, joista valitsin näteimmät. Ompelin niistä kappaleen keskiosan.

Reunoihin valitsin kanttauskankaaksi aikomani kuosin, joka ei sittenkään sovi reunakantiksi – tai ei ainakaan vielä ole sopinut lukuisista kokeiluista huolimatta. Jouduin lisäämään vielä toista kangasta, johon valikoin sopivan kokoisen palan, en niinkään ihanan väristä palaa.

Huomasin juuri, että mainitsin blokkien ja applikaatioiden valmistuneen "yhtäkkiä". Siltä minusta yleensä tuntuu tilkkublokkeja ommeltuani, mutta EI IKINÄ silloin kun saan taustakappaleen valmiiksi. Se on tilkkuTYÖTÄ ja se maistuu puulta.

Tämän(kään)kertainen taustakappale ei taatusti voita suosituimmuuskisoja edes yhden henkilön eli minun äänestyksessäni, mutta sain sen tehdyksi. Ja käytin vain sellaisia resursseja, joita minulla oli.

Tilkkupinta ja taustakappale odottavat nyt komerossa kevättä, jolloin luottotikkaajani Soile palaa Töölön Tilkkupajaan. Silloin Tilkunviilaajan pajasta alkaa vihdoin syntyä valmista eikä vain tilkkupintoja.