esimerkkityöt luennoltani ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”
Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” Facebook Live -tapahtumana.
Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/
Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.
Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.
Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!
Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).
Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.
Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!
Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.
Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.
Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.
Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.
Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.
Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.
Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä – sinisen ja vihreän.
Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.
Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.
Toinen ongelma: Jotain puuttuu!
Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.
Ratkaisu: Käytä kontrastia.
Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.
Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.
Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?
Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.
Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.
Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.
Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.
Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.
Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.
Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.
Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.
Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.
Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.
Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!
Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.
Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.
Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.
Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!
Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.
Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.
Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.
Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.
Kolmas ongelma: En osaa sommitella!
Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?
Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.
Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.
Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.
Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.
Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.
Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.
Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.
Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.
Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.
Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.
Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:
Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.
Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.
Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.
Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!
Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/
Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.
Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.
Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!
Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).
Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.
Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!
Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.
Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.
Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.
Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.
Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.
Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.
Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä – sinisen ja vihreän.
Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.
Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.
Toinen ongelma: Jotain puuttuu!
Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.
Ratkaisu: Käytä kontrastia.
Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.
Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.
Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?
Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.
Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.
Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.
Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.
Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.
Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.
Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.
Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.
Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.
Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.
Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!
Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.
Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.
Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.
Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!
Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.
Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.
Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.
Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.
Kolmas ongelma: En osaa sommitella!
Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?
Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.
Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.
Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.
Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.
Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.
Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.
Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.
Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.
Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.
Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.
Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:
- Jaan blokit kolmeen pinoon: tummat – keskiväriset – vaaleat
- Sitten järjestän blokit niin, että ladon tummimmat alas ja vaaleimmat ylös. Keskiväriset tulevat keskelle.
- Yleensä ladon blokit siinä järjestyksessä kuin ne ovat pinoissa ja sen jälkeen siirtelen muutamaa.
Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.
Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.
Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.
Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!
Kommentit