harsittua.

Vihdoin! Otin lilahtavan tilkkupeitteen taustakappaleen esiin, teippasin sen lattiaan, asettelin päälle tikkausvanun sekä tilkkupinnan ja harsin.


Käytin sekä hakaneuloja että harsimislankaa. Aika harvasti kiinnitin pinnat toisiinsa. Piti kiirehtiä, että sain peitteen irti ja pois lattiasta tänään.

Vinkki: Varmaan suuri osa lukijoista tietääkin tämän, mutta ehkä joku saa uuden vinkin. Lattialla harsiessa neulan saa helpommin kohotetuksi esiin, kun käyttää lusikkaa apuna.


Käytän lusikkaa aina kun vain muistan ottaa sellaisen harsimispisteeseen mukaan. (Minulla ei sentään ole ompelupaikalla harsimislusikkaa varalla.)

Kun harsimuksia ja hakaneuloja näytti olevan ehkä riittävästi, käärin tilkkupeittoaihion kokoon ja nostin syrjään, odottamaan tikkaamista.


Joudun taas muutamaksi päiväksi matkalle niin että peitteen tikkaaminen saa odottaa. En ole keksinyt tikkauskuviotakaan enkä päättänyt, minkä värisellä langalla peiton tikkaan. Ehkä on hyväkin, että saan harkinta-aikaa. (Ei sillä, että työ olisi yleisestikään ottaen valmistunut hurjalla vauhdilla.)

Esittelin tilkkupintaa eilen Äidille ja levitin sen sitten ajattelemattomuuttani sängylle. Karvainen apurini huomasi oitis sängyllä olevan (suhteellisen) kissankarvattoman kankaan ja käytti tilaisuuden hyväkseen.


Keskeneräisistä töistä puheen ollen

Noin vuosi sitten tekaisin Tilkkupäivien Ricky Tims –tekniikkakurssilla tilkkupinnan, jolle olen ommellut jo kehyskankaatkin. En vain ole saanut työtä viimeistellyksi.


Tämä näyttää silmiini oikein (yllättävänkin) kivalta, mutta niin se vain roikkuu viikko toisensa jälkeen samassa vaaterenkitelineessä!