Hyvästä tilkkutyöstäsi verraton – Askel 1: Kangas ei ole paperinohutta

Tervetuloa Tilkunviilaajan joulukalenteriin, joka johdattaa sinut 24 askelella verrattomuuteen! Askelten lisäksi saat joka luukusta pienen, aineettoman lahjan eli nimen jollekin tilkkutyöllesi.

Ensimmäisenä askelena on helppo juttu: kerron vain, että kankaalla on paksuus.

Jos olet ommellut blokkeihin kolmiomaisia osia niin kutsutulla stitch-and-flip-tekniikalla, olet ehkä ihmetellyt, miksi kolmiot eivät asetu muiden reunojen kanssa ihan tasan. Kun otat huomioon kankaan paksuuden ja muutat ompelutapaasi vähän, kolmiot asettuvat paremmin ja olet ottanut ensimmäisen askelen kohti verrattomuutta.

Stitch-and-flip-tekniikkaa käytetään esimerkiksi lentävä hanhi -blokin valmistamisessa. Piirrät neliöön kulmasta kulmaan viivan, asetat neliön suorakaiteen muotoisen palan päälle ja ompelet viivaa pitkin sauman. Sitten leikkaat kulman pois ja käännät toisen nurkan sauman yli, jolloin suorakaide täydentyy.

Lentävien hanhien lisäksi esimerkiksi Elizabeth Hartmanin hauskat mallit – vaikkapa tämä pupublokki – perustuvat stitch-and-flip-tekniikkaan.

Kangas ei kuitenkaan ole paperinohutta, ja sauman yli kääntäminen vie kankaalta aavistuksen verran mittaa. Jos ompelet nimenomaan piirtämääsi viivaa pitkin, muoto jää väistämättä vähän vajaaksi.

Ratkaisu: tähtää ompeleesi kulkemaan hiuksenhienosti viivan oikealla puolella – viivan vieressä, ei viivan päällä. Kun käännät kankaan sauman yli, sen kulma asettuu juuri sopivasti, ja muoto ei enää jää vajaaksi.

Tietysti sama ilmiö pätee tilkkutyösi saumoihin. Jos ohjeessa kehotetaan ompelemaan vaikka neljäsosatuuman saumanvaroin, sinun pitäisi ommella hiuksen verran kapeammin saumoin. Jos ompelet tasan neljäsosatuuman saumanvaran, saumaan käyttämäsi lanka ja kankaan paksuus yhdessä vievät vähäsen tilaa, ja blokistasi voi tulla aavistuksen verran liian pieni.

Kutistumisen riski on suurin, kun blokissasi on monen monta palaa, sillä kankaan paksuuden aiheuttama vajaus kertautuu.

Näen omista blogikirjoituksistani, että olen ommellut nimenomaan viivaa pitkin ja ollut kuitenkin tyytyväinen epätarkan kokoisiin paloihini. Olen myös ratkonut kolmio-neliöiden koko-ongelmaa ompelemalla tahallani ensin vähän liian ison, jonka olen tasoittanut tarkasti.

On silti kivampi tietää, ettei kangas ole paperinohutta. Silloin ei tarvitse ihmetellä, miksi blokeista tai niiden nurkista ei tulekaan oikean kokoisia.

Päivän nimi: Aaria

Lähdetään matkaan erinomaisuus edellä. Kun olet ommellut oikein hienon tilkkuteoksen – oli se sitten iso tai pieni – niin sille voisi suorastaan säveltää tai laulaa aarian, eikö vain?!

Tuli myös mieleen, että sana voi olla myös aari-sanan partitiivimuoto. Jos esimerkiksi pussukasta tulikin valtava, tai jos satuit tekaisemaan lähemmäs kolme metriä kanttiinsa olevan tilkkupeiton, voit sanaleikkimäisesti viitata työn poikkeukselliseen kokoon ja antaa sille nimen Aaria.

- - - - -

No niin, ensimmäinen askel kohti verrattomuutta on otettu! Ensimmäinen askel on usein se vaikein, mutta tämänpäiväinen vinkki ei vielä vaatinut harjoittelua. Se vaatii vain asian ymmärtämisen ja muistamisen – ja hyvin helpon toimintatapamuutoksen.