tilkkupeitto kotonaan.

Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen:

Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan:

Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan!

Vain vähän edistystä

Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat:

Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää.

Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista:

(Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.)

Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keskenään hakaneuloilla. Nämähän ovat siis jo melkein valmiiksi tikatut, eikö vain!

Edelleen kummallisesti ylivalottunut kuva, jossa kaapista löytynyt, täysin muistista kadonnut tilkkupinta:

Keksin toissapäivänä, mitä kivaa voin tästä pinnasta tehdä. (Kiitos silti kommentoijien antamista vinkeistä.) Teenkin tästä vyötärölle sidottavan esiliinan. Meillä on keittiössä sinisiä sävyjä, joten tämä sopii sinne oikein hyvin. Otan tämän mielelläni itselleni käyttöön, koska tilkkupinnalla on tunnearvoa. Pinnassa on ainakin neljää kangasta, joista minulla on ollut vaate ja kahta, joista äidilläni on ollut vaate. Lisäksi tästä löytyy ensimmäiseen oikeaan kotiimme ostamaani verhokangasta.