ikivanhat keskeneräiset.
Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta oli viime torstaina ja olimme sopineet erikoisteemaksi "keskeneräiset". Kaikille oli esitetty kehotus tuoda mukanaan Show and Tell –töiden lisäksi myös keskeneräisiä töitä – mitä vanhempia, sen parempi.
Ritva näytti 1980-luvulta peräisin olevaa keskeneräistään, joka luultavasti oli illan vanhin. Siinä oli erittäin 1980-lukulaiset kuosit! Tilkkupinta oli valmiin näköinen ja kooltaan noin 145 cm x 190 cm, joten siitä saisi melko vaivattomasti torkkupeiton, mutta Ritva ei tykännyt siitä lainkaan, joten se oli jäänyt vain pinnaksi. Minusta se oli hieno ja muitakin samanmielisiä oli paikalla.
Valitettavasti en saanut työstä kuvaa, mutta Ritvan tekemistä matkalaukun nimilapuista on kuva:
Löysin kuin löysinkin nimenomaisesti etsimäni keskeneräisen eli bargellotekniikalla toteuttamani työn, jonka sain valmiiksi tilkkupinnaksi noin vuosikymmen sitten. Olen tuonut pinnan näytille kiltaan jo aikaisemminkin toivoen, että saisin idean työn loppuunsaattamiseksi.
Työ on liian pieni peitteeksi. Sen kuvio näyttäisi kummalliselta peitteen keskipalassa, jos siis lisäisin siihen kokoa ompelemalla sille leveät kehykset. Työ on liian leveä nojatuolinmatoksi. Voi aargh.
No, sain yhden varteenotettavan idean: voisin ommella tästä pöytäliinan, jonka asettelisin alla olevan isomman liinan päälle. Eli "pöytäliinan pöytäliinan".
Ei tarvitsisi kuin hankkia tälle sopiva taustakangas, ommella pussiin oikeat puolet vastakkain (jättäen kääntöaukon) ja kääntää. Ehkä tikkaus ulkoreunaan. Se voisi olla siinä.
Olin äimän käkenä, kun bargellotyöni taitteista putkahti esiin tällainen tilkkupinta:
En muistanut tällaista tehneeni, mutta uskottava on, että tämä on minun tekosiani. Kankaat ovat tuttuja – kuka muukaan tämän olisi ommellut?! Ehkä olen aikonut tästä tyynynpäällisen? Ken tietää!
Keskialueen neliöblokit on tehty paper-piecinginä, ne ovat tosi pieniä. Keskineliö on vain 3,5 cm kanttiinsa ja blokki ommeltuna 7cm x 7cm. Värit eivät sovi mihinkään kotonamme, mutta kai tästä kannattaisi väkertää tyynynpäällinen, niin suuritöinen tilkkupinta tulisi ehkä jossain vaiheessa käyttöön. Siis jossain kodissa vaikkei välttämättä omassamme.
Kissa!
Ehkä se vahtii, etteivät pihassa liikkuvat oravat pääse yllättämään.
Ritva näytti 1980-luvulta peräisin olevaa keskeneräistään, joka luultavasti oli illan vanhin. Siinä oli erittäin 1980-lukulaiset kuosit! Tilkkupinta oli valmiin näköinen ja kooltaan noin 145 cm x 190 cm, joten siitä saisi melko vaivattomasti torkkupeiton, mutta Ritva ei tykännyt siitä lainkaan, joten se oli jäänyt vain pinnaksi. Minusta se oli hieno ja muitakin samanmielisiä oli paikalla.
Valitettavasti en saanut työstä kuvaa, mutta Ritvan tekemistä matkalaukun nimilapuista on kuva:
Löysin kuin löysinkin nimenomaisesti etsimäni keskeneräisen eli bargellotekniikalla toteuttamani työn, jonka sain valmiiksi tilkkupinnaksi noin vuosikymmen sitten. Olen tuonut pinnan näytille kiltaan jo aikaisemminkin toivoen, että saisin idean työn loppuunsaattamiseksi.
Työ on liian pieni peitteeksi. Sen kuvio näyttäisi kummalliselta peitteen keskipalassa, jos siis lisäisin siihen kokoa ompelemalla sille leveät kehykset. Työ on liian leveä nojatuolinmatoksi. Voi aargh.
No, sain yhden varteenotettavan idean: voisin ommella tästä pöytäliinan, jonka asettelisin alla olevan isomman liinan päälle. Eli "pöytäliinan pöytäliinan".
Ei tarvitsisi kuin hankkia tälle sopiva taustakangas, ommella pussiin oikeat puolet vastakkain (jättäen kääntöaukon) ja kääntää. Ehkä tikkaus ulkoreunaan. Se voisi olla siinä.
Olin äimän käkenä, kun bargellotyöni taitteista putkahti esiin tällainen tilkkupinta:
En muistanut tällaista tehneeni, mutta uskottava on, että tämä on minun tekosiani. Kankaat ovat tuttuja – kuka muukaan tämän olisi ommellut?! Ehkä olen aikonut tästä tyynynpäällisen? Ken tietää!
Keskialueen neliöblokit on tehty paper-piecinginä, ne ovat tosi pieniä. Keskineliö on vain 3,5 cm kanttiinsa ja blokki ommeltuna 7cm x 7cm. Värit eivät sovi mihinkään kotonamme, mutta kai tästä kannattaisi väkertää tyynynpäällinen, niin suuritöinen tilkkupinta tulisi ehkä jossain vaiheessa käyttöön. Siis jossain kodissa vaikkei välttämättä omassamme.
Kissa!
Ehkä se vahtii, etteivät pihassa liikkuvat oravat pääse yllättämään.
Kommentit
Ensimmäisen tilkkutyön koosta en saa kunnon käsitystä mutta toimisiko se kahteen osaan halkaistuna paneeliverho parina? Kuvio taitaisi olla kuitenkin este sillä se taitaisi jakaantua eripariseksi.
Tilkkutöissäkin taitaa päteä vanha totuus toisen roska on toisen aarre eli toisen keskeneräinen puhumaton työ on toisen luovuuden lähde.