turhaa haeskelua.
(Teksti kirjoitettu uudenvuodenaattona.)
Kun olin koonnut ja silittänyt tilkkurivit, halusin heti siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kiinnittämään (tässä) vaakasuoria välikaitaleita. Kangashan minulla oli valmiina. Meninkin ottamaan sen esille kaapista… Mutta kangas ei ollutkaan siellä!
Kangas ei ollut missään muuallakaan. Etsin jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomistakin paikoista. Kummallisinta oli, että muistin selvästi nähneeni sen melko äskettäin, juuri sen kaapin vaiheilla, missä sen pitikin olla. Haeskellessani löysin toki muutamia valmiiksi leikkaamiani kaitaleita, jotka olivat jääneet yli näiden lyhyiden pystykaitaleiden ompelun jälkeen.
Pakko oli luovuttaa, kun kangasta ei vain löytynyt! Ja siinä samassa kun lakkasin etsimästä, muistin, missä kangas on. Se on muutaman työpaikalla näyttelyssä olleen kassin ja pussukan kanssa samassa muovikassissa. Työpaikalla. Olin ottanut tämän kankaan mukaan näyttelypöydän liinaksi, koska se on melko neutraalin värinen yksivärinen ja sopi siis monen työn väreihin.
Ompelin siis vain löytämäni ristikkokaitaleet kiinni tilkkuriveihin. Loput myöhemmin – kun kangas on taas kotona.
Välikaitaleet vähän lähempää.
Vähän harmitti, kun en päässyt ompelemaan torkkupeittoa niin pitkälle kuin ehdin, vaan vain siihen asti, kun kaitaleita riitti.
Tilkkurivien ulkopuolelle tulee vielä pienistä neliöistä muodostuva kehys. (Tämä peitto on samanlainen mutta eri värinen kuin aikaisempi ”Omenavarkaissa”/"Talviomenoita" -työni.) Tilkkuneliöitä löytyi tilkkujen säilytyslaatikosta ja sommittelin niistä rivin peiton ”alareunaan”.
Nyt kokosin kappaleet pinoon jatkaakseni peiton valmistamista myöhemmin.
Löytö vuosien takaa
Vanhojen valokuvien joukosta löytyi kuva, jossa esittelen ystävälleni lahjaksi tekemääni ”Viuhkat”-tilkkutyötä. Suunnittelin mallin itse, vaikka idean sain kyllä jostain netistä löytämästäni kuvasta.
Piirsin kuitukangasneliöihin viuhkamaiset viivat, joiden mukaan ompelin kaitaleet kiinni paper-piecing-tyyliin. Sitten tasoitin palat ja ompelin pinnaksi.
En valitettavasti muista, minä vuonna työ valmistui. (Se valmistui, vaikka kuvassa se on vielä keskeneräinen.)
Uudenvuodenlupaus?
Olen pari päivää pohdiskellut sopivaa lupausta uudelle vuodelle. Harkitsin, että lupaisin valmistaa ainakin yhden vaatteen, johon itse suostun tai joku muu suostuu pukeutumaan. Toissa vuodelle lupasin, että käyttäisin enemmän kangasta kuin ostaisin, mutta toteutumisen valvominen on kokemukseni mukaan hankalaa (paitsi ellei osta kangasta koko vuonna). Lupaus vaikuttaa itseni tuntien lisäksi epätoivoiselta.
Voisin myös luvata kokeilevani jonkun tietyn jutun valmistamista tai tietyn tekniikan käyttämistä, mutta mieleen ei tullut mitään. Joten voi olla, että ensi vuosi 2011 jää minun osaltani ilman lupauksia.
Hyvää uutta vuotta! Kiitokset lukijoille ja erityiskiitokset kannustavista kommenteista. Kommentteja on tosi kiva lukea!
Kun olin koonnut ja silittänyt tilkkurivit, halusin heti siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kiinnittämään (tässä) vaakasuoria välikaitaleita. Kangashan minulla oli valmiina. Meninkin ottamaan sen esille kaapista… Mutta kangas ei ollutkaan siellä!
Kangas ei ollut missään muuallakaan. Etsin jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomistakin paikoista. Kummallisinta oli, että muistin selvästi nähneeni sen melko äskettäin, juuri sen kaapin vaiheilla, missä sen pitikin olla. Haeskellessani löysin toki muutamia valmiiksi leikkaamiani kaitaleita, jotka olivat jääneet yli näiden lyhyiden pystykaitaleiden ompelun jälkeen.
Pakko oli luovuttaa, kun kangasta ei vain löytynyt! Ja siinä samassa kun lakkasin etsimästä, muistin, missä kangas on. Se on muutaman työpaikalla näyttelyssä olleen kassin ja pussukan kanssa samassa muovikassissa. Työpaikalla. Olin ottanut tämän kankaan mukaan näyttelypöydän liinaksi, koska se on melko neutraalin värinen yksivärinen ja sopi siis monen työn väreihin.
Ompelin siis vain löytämäni ristikkokaitaleet kiinni tilkkuriveihin. Loput myöhemmin – kun kangas on taas kotona.
Välikaitaleet vähän lähempää.
Vähän harmitti, kun en päässyt ompelemaan torkkupeittoa niin pitkälle kuin ehdin, vaan vain siihen asti, kun kaitaleita riitti.
Tilkkurivien ulkopuolelle tulee vielä pienistä neliöistä muodostuva kehys. (Tämä peitto on samanlainen mutta eri värinen kuin aikaisempi ”Omenavarkaissa”/"Talviomenoita" -työni.) Tilkkuneliöitä löytyi tilkkujen säilytyslaatikosta ja sommittelin niistä rivin peiton ”alareunaan”.
Nyt kokosin kappaleet pinoon jatkaakseni peiton valmistamista myöhemmin.
Löytö vuosien takaa
Vanhojen valokuvien joukosta löytyi kuva, jossa esittelen ystävälleni lahjaksi tekemääni ”Viuhkat”-tilkkutyötä. Suunnittelin mallin itse, vaikka idean sain kyllä jostain netistä löytämästäni kuvasta.
Piirsin kuitukangasneliöihin viuhkamaiset viivat, joiden mukaan ompelin kaitaleet kiinni paper-piecing-tyyliin. Sitten tasoitin palat ja ompelin pinnaksi.
En valitettavasti muista, minä vuonna työ valmistui. (Se valmistui, vaikka kuvassa se on vielä keskeneräinen.)
Uudenvuodenlupaus?
Olen pari päivää pohdiskellut sopivaa lupausta uudelle vuodelle. Harkitsin, että lupaisin valmistaa ainakin yhden vaatteen, johon itse suostun tai joku muu suostuu pukeutumaan. Toissa vuodelle lupasin, että käyttäisin enemmän kangasta kuin ostaisin, mutta toteutumisen valvominen on kokemukseni mukaan hankalaa (paitsi ellei osta kangasta koko vuonna). Lupaus vaikuttaa itseni tuntien lisäksi epätoivoiselta.
Voisin myös luvata kokeilevani jonkun tietyn jutun valmistamista tai tietyn tekniikan käyttämistä, mutta mieleen ei tullut mitään. Joten voi olla, että ensi vuosi 2011 jää minun osaltani ilman lupauksia.
Hyvää uutta vuotta! Kiitokset lukijoille ja erityiskiitokset kannustavista kommenteista. Kommentteja on tosi kiva lukea!
Kommentit
Käyn täällä säännöllisen epäsäännöllisesti hakemassa ideoita ja intoa omaan tilkkuiluun. Kiitos!