ompelen vetoketjulaukkua.
Tytär kehotti ompelemaan jokin aika sitten aloittamani vetoketjulaukun valmiiksi, jotta ”saisin välillä tehdyksi jotain kiinnostavaakin”.
Laukku oli saavuttanut kohokohdan eli siitä näkyi, millainen se olisi valmiina. Laukkuja ommellessa jännittävin vaihe on aina se, kun muotoonsa ommellun laukkuaihion voi kääntää oikein päin ja ensimmäisen kerran näkee, millainen laukku on kolmiulotteisena. Sitä kohti on kiinnostavinta pyrkiä ja sen jälkeen tekovaiheet ovat vähemmän innostavia. Kivoja kyllä, mutta eivät yhtä hauskoja.
Vetoketjulaukun ompeluohje löytyy blogistani täältä.
Erityisesti kynnys korottuu, ellen vielä ole valinnut laukkuun vetoketjulipareen ja sankojen kankaita. Hyvä tekemisen meininki keskeytyy, joskus pidemmäksi aikaa. Tähän laukkuun en ollut vielä valinnut lipare- ja sankakangasta.
Liparekangas löytyi aika helposti. Ompelin ja vanutikkasin liparekappaleet ja mallasin, sopiihan kuosi myös vetoketjuun:
Ompelin vetokejun tällä kertaa niin, että vedin asettui huolittelematomaan päähän.
Huolittelin lipareen päät kangaskaitaleella. Vetoketju on ompelemisen jälkeen yleensä käyrän oloinen:
Olin valinnut sini-puna-valkoista kangasta laukun sankoihin. Leikkasin sangat ja tukikankaan sekä silitin tukikankaan paikoilleen ja sangat taitoksille. Olin ryhtymässä ompelemaan pyykkinarua sangan sisään, kun totesin sankakangasvalintani sittenkin epäonnistuneeksi.
Kankaassa on Yhdysvaltain lippukuvio. Luulin, ettei se juuri erottuisi kapeahkossa sangassa, mutta erottui se ja näytti häiritsevän esittävältä. Minun ei auttanut muu kuin etsiä uusi sankakangas (valinnan tekeminen kesti KAUAN) ja toistaa sangoille kaikki toimenpiteet ennen kuin pääsin ompelemaan laukkua eteenpäin.
Sangat ovat pienikuvioista ja kirjavaa. Kangas vietti edellisen elämänsä hihattomana, liivimäisenä paitana, jonka ompelin itselleni 1990-luvun alkupuolella.
Sankakangasta etsiskellessäni löysin kaikenlaisia kankaita. Päätin taitella ne pinoiksi saman tien:
Löysin myös taitellun tähtikuvion, jota en vielä ole saanut ommelluksi valmiiksi. (Englanninkielinen taitteluohje löytyy täältä.)
Noinkohan saisin tästä itselleni toukokuun valmiin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”?
Olen äskettäin kokeillut myös tehdä pyöreitä kuvioita käyttäen mallinetta, joka minulla on edelleen tilkkuystävältäni Lealta lainassa:
Köh, pitäisi ehkä palauttaa se vähitellen. Tosin nyt minulla on ihan ideakin tilkkupintaan sen sijaan että vain tekisin kokeiluja.
Laukku oli saavuttanut kohokohdan eli siitä näkyi, millainen se olisi valmiina. Laukkuja ommellessa jännittävin vaihe on aina se, kun muotoonsa ommellun laukkuaihion voi kääntää oikein päin ja ensimmäisen kerran näkee, millainen laukku on kolmiulotteisena. Sitä kohti on kiinnostavinta pyrkiä ja sen jälkeen tekovaiheet ovat vähemmän innostavia. Kivoja kyllä, mutta eivät yhtä hauskoja.
Vetoketjulaukun ompeluohje löytyy blogistani täältä.
Erityisesti kynnys korottuu, ellen vielä ole valinnut laukkuun vetoketjulipareen ja sankojen kankaita. Hyvä tekemisen meininki keskeytyy, joskus pidemmäksi aikaa. Tähän laukkuun en ollut vielä valinnut lipare- ja sankakangasta.
Liparekangas löytyi aika helposti. Ompelin ja vanutikkasin liparekappaleet ja mallasin, sopiihan kuosi myös vetoketjuun:
Ompelin vetokejun tällä kertaa niin, että vedin asettui huolittelematomaan päähän.
Huolittelin lipareen päät kangaskaitaleella. Vetoketju on ompelemisen jälkeen yleensä käyrän oloinen:
Olin valinnut sini-puna-valkoista kangasta laukun sankoihin. Leikkasin sangat ja tukikankaan sekä silitin tukikankaan paikoilleen ja sangat taitoksille. Olin ryhtymässä ompelemaan pyykkinarua sangan sisään, kun totesin sankakangasvalintani sittenkin epäonnistuneeksi.
Kankaassa on Yhdysvaltain lippukuvio. Luulin, ettei se juuri erottuisi kapeahkossa sangassa, mutta erottui se ja näytti häiritsevän esittävältä. Minun ei auttanut muu kuin etsiä uusi sankakangas (valinnan tekeminen kesti KAUAN) ja toistaa sangoille kaikki toimenpiteet ennen kuin pääsin ompelemaan laukkua eteenpäin.
Sangat ovat pienikuvioista ja kirjavaa. Kangas vietti edellisen elämänsä hihattomana, liivimäisenä paitana, jonka ompelin itselleni 1990-luvun alkupuolella.
Sankakangasta etsiskellessäni löysin kaikenlaisia kankaita. Päätin taitella ne pinoiksi saman tien:
Löysin myös taitellun tähtikuvion, jota en vielä ole saanut ommelluksi valmiiksi. (Englanninkielinen taitteluohje löytyy täältä.)
Noinkohan saisin tästä itselleni toukokuun valmiin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”?
Olen äskettäin kokeillut myös tehdä pyöreitä kuvioita käyttäen mallinetta, joka minulla on edelleen tilkkuystävältäni Lealta lainassa:
Köh, pitäisi ehkä palauttaa se vähitellen. Tosin nyt minulla on ihan ideakin tilkkupintaan sen sijaan että vain tekisin kokeiluja.
Kommentit