Luukku 16 - A Killing Frost – R.D. Wingfield.

Tänään tuon esille R.D. Wingfieldin suomennoksetta jääneen kirjan A Killing Frost.

Ihmettelen, miksi olen lukenut vain kaksi Frost-kirjaa?! Tiedän pitäneeni niistä kummastakin. 

A Killing Frost -kirjan sankari on ruhjuinen, huonotapainen poliisi, joka on silti terävä-älyinen ja joka ratkaisee rikokset näppärästi. 

Kirjassa kerrottiin useammasta rikoksesta! Yleensä kirjoissa on yksi mysteeri, jonka ratkomiseen menee iät ja ajat, mutta tässä kirjassa oli monta mysteeriä. Samalla rahalla!

Komisario Kuuran nimestä tulee tietenkin mieleen Kuurankukka-tilkkupeittoni. 

Ompelin Kuurankukan ostokaavan ohjeella. Käytin sekä etu- että taustapuoleen aikamoisen määrän joulukankaita. Voisi luulla, että ne hupenivat vähiin, mutta ehei! Joulukankaita riittää aina vain!

Vinkki: Tilkkutyön yleisvaikutelma voi olla kaksivärinen, vaikka mukana olisi muitakin värejä.

Toinen vinkki: Vaikka ompelisit työhösi valkoisen tai mustan/tumman taustan, kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samoja kautta koko pinnan.

Anteeksi nyt, mutta minua hiukan turhauttaa lukea Facebook-etsintäkuulutuksia, joissa etsitään juuri sitä yhtä oikeaa valkoista kangasta projektiin. Kun kangas on loppunut kesken, ja kaikki oman varaston valkoiset ovat vähän eri sävyä.

Ei kannata ruveta projektiin, jossa on vain yhtä valkoista, ellei ole satavarma kankaan riittävyydestä. Siis satavarma. Miksei sen sijaan leikkelisi paloja useista eri valkoisista ja käyttäisi niitä vaihtelevasti?! Eivät loppuisi valkoiset kesken! Tai jos valkoiset loppuisivat omasta varastosta, voisi hakea kaupasta lisää mitä vain valkoista.

Esimerkiksi Pellervontie-tilkkupeiton välikaitaleet ovat valkoisia. Mainitsen valmistujaistarinassanikin, että käytin niissä ainakin seitsemää eri valkoista/vaaleaa kangasta. 

Sama idea pätee siis muihinkin väreihin. Mustat ovat eri sävyisiä - itse käytän niitä samaan tapaan vaihtelevasti, jotta sävyerot eivät näytä häiritseviltä.

Yhteen peittoon ostin kyllä varta vasten harmaata, vaaleanruskeaa ja tummanpuhuvaa kangasta niin, että niitä riitti. Massey Ferguson -tilkkupeiton blokkeihin kehotettiin varaamaan tietty määrä, joka tuntui paljolta. Ostin silti. Kankaita jäi niin paljon jäljelle, että ehdin moneen kertaan kyllästyä niihin. Tai no, harmaaseen ja vaaleanruskeaan kyllästyin. Tummanpuhuva oli sen verran neutraalia, etten ehtinyt väsyä sen katselemiseen ennen kuin se loppui varastosta.

Huomisesta kirjasta voin paljastaa sen verran, että kyseessä on omaelämäkerta. Kenen kertomus VOI olla viiden tähden veroinen? Hmmm..!