tilkkupeitto syksyisessä maisemassa.
Käpylä-tilkkublokeista ja ihanista Tula Pinkin yksisarviskangasneliöistä ompelemani tilkkupeitto on valmis, ja annoin sille nimen Pellervontie.
Miksi tällainen nimi?
Ensimmäinen oma, yhteinen kotimme oli Käpylässä, Pellervontiellä monta vuotta sitten. Koti on toisaalta ajankohtaisempi kuin aikoihin, sillä yksi Roba-televisiosarjan poliiseista näyttää asuvan meidän entisessä kodissamme. Sarjassa ollaan keittiössä, jossa näyttää yhä olevan seinillä Miehen asentamat puolipaneelit. Keittiön kaapistot on tietenkin uusittu, mutta kyllä me sen omaksemme tunnistimme.
Tikkauskuvio näkyy tässä hyvin:
Samoin kuvassa näkyy peiton taustakappaletta, joka on Carolyn Friedlanderin suunnittelemaa kangasta. Ostin kankaan Soilelta Töölön Tilkkupajasta, ja hän on myös tikannut peittoni.
Olisin halunnut Pellervontie-peittoon sinisävyisemmän nimilapun, mutta valitsin sitten Downton Abbey -nimilappukankaasta kupongin, jossa näkyvä asunto on jotain kerrassaan muuta kuin tuolloinen Pellervontien yksiö.
Toteutin nimilappuun ylimääräisen etupistokirjonnan. Nimilappu näyttää viimeistellymmältä sillä tavoin. Kerroin WhatsAppissa Soilelle pohdiskelevani, millaisen reunakantin peittooni ompelen, ja hän vastasi salamannopeasti, että kirjavan.
Totta kai valitsin kirjavan reunakantin! Ompelin sen leveähköistä kaitaleista, jotka ompelin ensin pitkiltä sivuiltaan yhteen. Syntyneestä pinnasta leikkasin sitten täysvinot reunakaitaleet. Katsoin ohjeen täältä: Striped Binding by A Quilter's Table
Aiemmin oli satanut, ja maa oli märkää. Vaaleaa Pellervontie-peittoani ei mitenkään voinut asetella kuvattavaksi kalliolle tai maahan – se olisi likaantunut. Mies suostui peitonpitelijäksi ja seisoi kallionkielekkeellä: minä kuvasin alempana seisten.
Hänenkään pituutensa ei riittänyt pitelemään peittoa kokonaan ilmassa noin vain, peitto on mitoiltaan nimittäin seuraavanlainen:
176 cm x 245 cm.
Tästä kuvasta saattaa erottaa pienet sävy- ja kuvioerot eri ”valkoisten” kaitaleiden välillä.
Käytin työhön sujuvasti ehkä seitsemää erilaista ”valkoista” kangasta. Lopullisessa työssä niiden pienet värierot eivät näy.
Blogielämäni aikana olen nyt ommellut valmiiksi tasan 50 tilkkupeittoa. Jos kehtaisin Miehelle kertoa tästä, voisimme vaikka yhdessä nostaa maljat merkkipaalun kunniaksi.
Miksi tällainen nimi?
Ensimmäinen oma, yhteinen kotimme oli Käpylässä, Pellervontiellä monta vuotta sitten. Koti on toisaalta ajankohtaisempi kuin aikoihin, sillä yksi Roba-televisiosarjan poliiseista näyttää asuvan meidän entisessä kodissamme. Sarjassa ollaan keittiössä, jossa näyttää yhä olevan seinillä Miehen asentamat puolipaneelit. Keittiön kaapistot on tietenkin uusittu, mutta kyllä me sen omaksemme tunnistimme.
Tikkauskuvio näkyy tässä hyvin:
Samoin kuvassa näkyy peiton taustakappaletta, joka on Carolyn Friedlanderin suunnittelemaa kangasta. Ostin kankaan Soilelta Töölön Tilkkupajasta, ja hän on myös tikannut peittoni.
Olisin halunnut Pellervontie-peittoon sinisävyisemmän nimilapun, mutta valitsin sitten Downton Abbey -nimilappukankaasta kupongin, jossa näkyvä asunto on jotain kerrassaan muuta kuin tuolloinen Pellervontien yksiö.
Toteutin nimilappuun ylimääräisen etupistokirjonnan. Nimilappu näyttää viimeistellymmältä sillä tavoin. Kerroin WhatsAppissa Soilelle pohdiskelevani, millaisen reunakantin peittooni ompelen, ja hän vastasi salamannopeasti, että kirjavan.
Totta kai valitsin kirjavan reunakantin! Ompelin sen leveähköistä kaitaleista, jotka ompelin ensin pitkiltä sivuiltaan yhteen. Syntyneestä pinnasta leikkasin sitten täysvinot reunakaitaleet. Katsoin ohjeen täältä: Striped Binding by A Quilter's Table
Aiemmin oli satanut, ja maa oli märkää. Vaaleaa Pellervontie-peittoani ei mitenkään voinut asetella kuvattavaksi kalliolle tai maahan – se olisi likaantunut. Mies suostui peitonpitelijäksi ja seisoi kallionkielekkeellä: minä kuvasin alempana seisten.
Hänenkään pituutensa ei riittänyt pitelemään peittoa kokonaan ilmassa noin vain, peitto on mitoiltaan nimittäin seuraavanlainen:
176 cm x 245 cm.
Tästä kuvasta saattaa erottaa pienet sävy- ja kuvioerot eri ”valkoisten” kaitaleiden välillä.
Käytin työhön sujuvasti ehkä seitsemää erilaista ”valkoista” kangasta. Lopullisessa työssä niiden pienet värierot eivät näy.
Blogielämäni aikana olen nyt ommellut valmiiksi tasan 50 tilkkupeittoa. Jos kehtaisin Miehelle kertoa tästä, voisimme vaikka yhdessä nostaa maljat merkkipaalun kunniaksi.
Kommentit
Peiton nimellä on kiva tarina:) Hieno on taas tämäkin teos!!