toinenkin taustakappale.
Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.
En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.
Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.
Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.
Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.
Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!
Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.
Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.
En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.
Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.
Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.
Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.
Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!
Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.
Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.
Kommentit