Kapteenin pöydässä.

Nyt esittelemäni pussukka on ollut valmis elokuusta asti, mutta se pääsi uuden omistajansa luo vasta pari päivää sitten enkä halunnut sille julkisuutta ennen sitä. Esittelenkin nyt ilolla pussukan nimeltä Kapteenin pöydässä.
Toinen puoli Kapteenin pöydässä -vetoketjupussukasta on yllättävän erilainen:
Toteutin pussukan kuittipapereiden avulla ompelemistani tilkkuriveistä. Löydät Tilkkuyhdistyksen tarjoaman ohjeen täältä - siinä on mukana kehystys, jonka itse olen jättänyt pois.

Olen kuullut joidenkin kaihtavan paperista apuria, mutta minä en osaa ommella kaiken muotoisista tilkuistani suoria paloja noin vain. Siksi kuittipaperi on minulle hyvä kikka.

Ompelen rivejä tai sarakkeita aina välillä, kun mikään muu tilkkutyö ei niin maistu, tai kun minulla on vain lyhyt hetki aikaa ommella. Paloista tulee milloin minkäkinlaisia.
Löysin vetoketjulipareeseen söpöä Tilda-kangasta varastoistani. Pussukasta tuli jotenkin superhehkeä!
No, Kapteenin pöydässä -tilkkupussukan sietääkin olla hehkeä, sillä ompelin sen lahjaksi. Ystäväni täytti pyöreitä vuosia ja kutsui juhliinsa. Toisen ystävän kanssa keksimme, että minä teen pussukan ja hän kutoo hienot sukat, jotka sujautetaan sen sisään. Sairastuin kuitenkin juuri ennen juhlia enkä päässyt mukaan. Kyllä harmitti!

Sen sijaan ei harmittanut muistella tapausta, josta pussukka sai hienon nimensä. Pääsin nimittäin parikymppisenä ystäväni mukana luksusmatkalle Finnjetillä Travemündeen. Hänen isänsä oli mestarikokki, joka oli kutsuttu järjestämään Maritim-hotelliin suomalaisteemaisen gaalaillan tarjoilut. Menomatkalla Finnjetin kapteeni kutsui seurueemme lounastamaan pöydässään.

Minulle selvisi vasta vuosia myöhemmin, miten hienoa on tulla kutsutuksi kapteenin pöytään. Tuntui se tuolloinkin ihan kivalta, paitsi lounaan loppua kohti, sillä sitä loppua ei tahtonut tulla millään. Ystäväni ja minä olimme syöneet itsemme kylläisiksi ajat sitten, mutta pöydässä riitti juttua ja seurueessa myös mukana olleet kylmäköt aterioivat to-del-la hitaasti. Toinen heistä otti jälkiruuaksi banaanin ja ajattelin, että mainiota, sen syöminen käy vikkelästi, mutta ei. Hän aterioi sen tyylikkäästi veitsellä ja haarukalla. Hi-taam-min kuin voitte kuvitella.

Oli kapteenin pöydässä lounastaminen silti hienoa, en valita! Koko matka oli hieno.

Pussukka on siis löytänyt tiensä uudelle omistajalleen, jolle se kuuluu, ja se pääsi kuuleman mukaan heti käyttöön! Minun ompelemani pussukat tykkäävätkin siitä, että niitä käytetään!
Kapteenin pöydässä -pussukasta tuli sattumalta kivan mallinen, mutta en löydä sen strategisia mittoja mistään. Minulla on mielikuva, että olisin mitannut sen, mutta olen piilottanut mittaustulokset itseltäni erittäin lahjakkaasti.

Toki voin kertoa ommelleeni sen jälleen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti, ja tällä kertaa pussukka sai myös melko pitkän kantolenksun. Se on siis sekä Avoin- että Street-mallistoa.
Voi, miten kauniisti värit toistuivat elokuussa ottamissani kuvissa! Kaipaan aidon väristä valoa! Näin syksyllä ja talvella käsityökuvaamiseni kärsii.

Olen silti ennen kaikkea iloinen, että sain myös tämän projektin päätökseen.

Kommentit

Anita sanoi…
Taas niin kauniit värit pussukassa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

valmis! Omega-tilkkupeitto.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.