muista.

Tänään muistuttelen vain yhdestä asiasta, joka on tilkkutyön tekijälle tärkeä: Kontrastittomuus on usein ongelmallista.

Vinkki: Silmä havaitsee tummuuserot paljon herkemmin kuin värin vaihtelun. Jos tilkkublokista aikoo tehdä sellaisen, että sen eri muotoiset palat erottuvat toisistaan, kannattaa valita riittävän eri tummuiset kankaat. Ei siis näin kuin minä tein tässä blokissa:

Luulin, että selvästi musta-valkoinen kuvio erottuisi selvästi sinisävyisestä. Ei erottunut.

Samaten tässä op-art-tyyppisessä, juopon polku -blokkeihin perustuvassa kuviossa keskisävyisetkään vihreät kankaat eivät piirry esiin harmaasta taustastaan niin hyvin kuin niiden pitäisi:

Tämän blokin eri osat - keskellä näkyviä pystyraitoja lukuun ottamatta - eivät erotu toisistaan juuri lainkaan (mitä oikein ajattelin valitessani nämä kankaat yhteen blokkiin):

Jos tilkkutyössä ei ole tarkoituskaan olla kontrastia (”low contrast” -tyyppiset työt), tummuuseroja ei tietenkään tarvita. Työ näyttää silloin melko tasaisen väriseltä eikä siinä silloin ole kiinnekohtaa katseelle.

Liian kova kontrasti ei tietysti sekään aina ole hyväksi. Esimerkiksi täysin musta melko vaaleiden vieressä.

Olin itsekin vähällä käyttää mustaa kontrastina ommellessani leijuvia neliöitä Ruususen päiväuni -peittoon, mutta onneksi tilkkuystäväni Soile vihjasi vaaleamman värin sopivan työhön ehkä hieman paremmin. Hän oli oikeassa.

Mustat neliöt yhdistettyinä melko vaaleisiin kankaisiin:

Tässä taas olen jo huomannut, että pikimustan sijaan vaaleampi on parempi:

En silti jättänyt kaikkia pikimustia neliöitä pois peitostani, niin kuin tästä valmiin peiton kuvasta näkyy:

 Seuraavassa luukussa onkin taas useampi kuin yksi vinkki, ja aivan toisesta aiheesta.