valmis Vuh!-PC-laukku

Viimeiset työvaiheet PC-laukun valmistamisessa ovat vihdoin takana. Eli ompelin vuorin ja päällisen kiinni toisiinsa pienillä pistoilla joka kulmasta (8kpl yhteensä); päällystin pohjavanerikappaleen ja asensin sen laukun sisälle; ompelin vielä yhdet vahvistustikkaukset sankojen kiinnityskohtaan.

Et voilá! Tässä Vuh!-PC-laukku:


Toinen puoli:


Tässä näkyy vetoketju ja sitä reunustava kaitale. Halusin, että laukun lisäosien väritys poikkeaa edellisen samasta kankaasta ompelemani PC-laukun värityksestä, jotta kaikki laukut olisivat uniikkeja.


Sisätasku on melkein liian syvä sijaintiinsa nähden, siis ulottuu melkein pohjan puolelle. Mutta ei ihan.


Muistan, että pienenä minua ällötti väriyhdistelmä vihreä ja oranssi. Se oli kamalin, mitä saatoin kuvitella. En silloin olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin samalla yhdistelmällä vapaaehtoisesti jotain ja pitäisin sitä vielä onnistuneena! Niin se mieli muuttuu. (Samoihin aikoihin tykkäsin eniten vaaleanvioletista ja vaaleanvihreästä väristä, tosin en yhdessä.)

Talviset lasinaluset

Ponnistelin illalla talvisten lasinalusten parissa. Leikkasin keskineliöt, 10cm x 10cm. Leikkasin reunakaitaleet, 4cm leveät. Osasin arvioida tarvittavan kaitalemenekin nappiin, mistä onnittelin itseäni. Kaitaleita oli juuri tarpeeksi monta. (On meinaan aika rasittavaa, kun on hyvässä ompelurytmissä ja sitten täytyy mennä leikkaamaan vielä pari kaitaletta.)

Olin unohtanut etsiä lasinalusille sopivan taustakankaan, mutta sellainen löytyi aika nopeasti. Vaatehuoneen säilytyslaatikoissa sinisten joukossa oli käypänen kangas tähän tarkoitukseen.

Kun lasinalusen päälliosa oli valmis, mittasin neliöt. Ne olivat noin 15cm x 15cm. Leikkasin tuon kokoiset neliöt taustakankaasta ja ompelin oikeat puolet yhteen. Jätin kääntöaukon sille sivulle, jolla oli koko sivun mittainen kaitalepala (hirsimökkitekniikalla kerroksen viimeinen kaitale siis). Edellisillä alusentekokerroilla keksin tämän kikan kantapään kautta. On helpompi ommella kääntöaukko siististi kiinni, jos sivulla ei ole poikkisaumaa.


Sitten mittasin, minkä kokoisen vanupalan tarvitsen. Noin 12,5cm x 12,5cm. Kiinnitin vanupalan neuloilla päällikankaaseen (en ollenkaan taustakankaaseen) nurjalta ja käänsin. Nurkkia avatessani siirsin nuppineulat kappaleen ulkopuolelle. Ei ole kivaa, jos lasinalusen sisään jää nuppineuloja.

Ensimmäinen lasinalunen odottaa tikkauksia. Tähän ajattelin (toivottavasti muistan tämän ajatukseni) laittaa kulmasta kulmaan –tikkauksen myös.



Inspiroitumistako?

Luin eilen Quilting Daily -tiedotteen ja inspiroiduin. Tuhosin sen sähköpostistani enkä löydä sitä enää Quilting Arts –sivustolta, mutta siinä joka tapauksessa vannottiin sattumanvaraisemman tilkkuilun nimeen. Tekstissä ehdotettiin jopa, että blokkien kappaleet ja/tai kaitaleet voisi leikata käsivaraisesti, mittaamatta, ja katsoa, millaisia ja kuinka saman kokoisia blokkeja niin syntyisi.

En ihan ensimmäisenä olisi valmis menemään ihan noin pitkälle, mutta harrastin vähän saman tapaista tehdessäni blokkeja Tilkut-tilkkulaukkuuni. (Blokkeja tehdessäni en vielä tiennyt, mitä tilkkupinnasta syntyisi.) Palat ja kaitaleet olivat kaikki satunnaisen kokoisia, koska käytin jäännöspaloja.

Kun lasinaluset on tikattu, minun on taas päätettävä, millaista ompelusta seuraavaksi alan työstää. Kesän ja syksyn ompeluksista on kertynyt mittava keko hyvin erilaisia jäännöspaloja. Pitäisiköhän taas hakea vintistä tuttu kaitalekassi ja tehdä vapaamuotoisia tilkkupaloja..?

Vai jatkanko siistien PC-laukkujen valmistamista? Vai edistänkö kesken jäänyttä lilahtavaa torkkupeittoa? Vai palaanko takaisin käsilaukkujen pariin? (Laskostettu laukku on toistaiseksi ainoa laatuaan, mutta näen siinä paljon uusia mahdollisuuksia.) Vai keskitynkö hetkeksi tekemään vetoketjupussukoita? Aika näyttää.