maanantai 4. lokakuuta 2010

mokia ja valmista.

Ensimmäiseksi täytyy tunnustaa taas yksi moka.

Ompelin niin innoissani hempeää PC-laukkua, että unohdin kiinnittää siihen sangat samalla kun kiinnitin yläreunan vetoketjureunakaitaleet. Sangat eivät olleet edes muotoon ommeltuina, kun huomasin niiden puuttuvan.

Ei auttanut muu kuin viimeistellä sangat ja purkaa laukkuaihiosta kiinnitysommelta sen verran, että sain tyrkättyä sangat päällikappaleen ja kaitaleen väliin, näin:


Vähänks noloo.

Lauantai (jolloin tämä nolous tapahtui) oli toisaalta aika ihana päivä, kävin nimittäin perheen kanssa kaupungissa tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Minulla oli hyvä tekosyy käydä kangaskaupassa, sillä Sisko lähetti pyynnön surahuttaa hänelle PC-laukku, sävyinä musta, valkoinen ja piristeenä punaista. Aivan mahtavaa päästä kangaskauppaan näin epäitsekkäin perustein!

Yllätyksen pilaamisen uhallakin paljastan lauantain hankinnat Eurokankaasta. Musta-valko-harmaat valinnat:


Värikkäämpi tukeva puuvilla, kuvittelisin tästäkin tulevan oikein hauskan PC-laukun:


Voisi ehkä luulla, että tykkään älyttömästi linnuista, kun tässäkin on taas kaksi lintukuosia!

Vetoketjupussukka x 2

Olen nyt urakalla testaillut vetoketjupussukan kaavaa ja valmistuksen eri vaiheita, jotta voisin tehdä tänne ompeluohjeen. Eiköhän se ohje vielä synny, vaikkei kaava ei ole täydellinen. Mutta ennen ohjetta tavanomaisia työkuvauksia.

Ensiksi aloitin rusehtavaa vetoketjupussukkaa Tyttären kaverille. Tytär on valinnut nämä kankaat:


Lisäksi hän valitsi vuorikankaan ja vetoketjun. Onneksi varastoissa vielä oli ”muutama” vetoketju.


Tikkaukset mielikuvituksettoman suoria, saumaviivan suuntaisia. Sentään keskikappaleisiin keksin vähän kuviollisemman tikkauksen: kultalangalla suorat ompeleet 45 asteen kulmassa. Mutta en tehnyt ruudutusta, vaan vain raidoituksen.

Kun pussukka alkoi olla puolivalmis, Tytär alkoi puhua siitä, olisiko pussukka sittenkään sopiva. Päätin pelata varman päälle ja aloitin toista, kuosiltaan täysin erilaista.

Siis uusinta kangasta heti kehiin, vetoketju ja vuorikangas varastoista ja töihin.


Nyt tunnustan tyhmyyteni (siis toinen moka). Olen viime postauksissani puhunut hitaasta käsityövaiheesta, jonka olen tyynesti toteuttanut ommellessani vetoketjureunakaitaleita. Perun sanani: toimin ihan hooposti.

Fiksumpaa on ommella kaitale laukun yläreunaan niin, että asetan kaitaleen oikean puolen (tai toisen puolen) laukun nurjaa puolta vasten. Sitten käännän kaitaleen laukun oikealle puolelle ja ompelen siistillä tikillä kiinni. Näin välttyy käsin ompelemiselta (hidasta), mutta ei tarvitse tinkiä tikkauksen laadusta (oikealta puolelta tikkaamalla ommel tulee juuri niin nätisti kaitaleen reunaan kuin haluaa).

Luultavasti tein juuri näin silloin kun ompelin ensimmäisen erän PC-laukkuja. Jostain syystä kuitenkin unohdin tällä välillä, että näin se kannattaa tehdä. No, onneksi heräsin sentään joskus.

Valmiit pussukat

Ruskehtava pussukka sai nimekseen ”Syksyn sävel”.


Katse pussukan sisään:


Viidakkokankainen pussukka on nimeltään ”Viidakon kuiskaus”.


Vuorikankaaksi valitsin hauskan mikkihiirikankaan.


Jeii! Viikonlopun hyvä saldo: kaksi valmista vetoketjupussukkaa. Ja hempeä PC-laukkukin on melkein valmis – siitä puuttuu enää pohjavanerin päällystys ja asennus.

1 kommentti:

Eija kirjoitti...

Kaunis tuo ruskea pussukka. Voi miten tutulta kuullostaa tuo tavaroiden outo häviäminen ;D Minulla on jatkuvasti jokin kankaanpala tai kaava hukassa juuri silloin, kun sitä tarvitsisin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails