lahjahevosia… ei kun lahjaneliöitä.

Olen edelleen kiitollinen ja iloinen siitä, että sain lahjaksi ison laatikollisen noin kahden tuuman kangasneliöitä! Siitäkin huolimatta, että suuri osa neliöistä on itselleni vieraasta värimaailmasta – tai ehkä juuri siksi.

Suurin osa lahjaneliöistäni on maanläheisen värisiä, ja päätin virkistää niitä pinkeillä nurkkapaloilla.

Huomasin ommellessani, että minun oli melkein mahdoton pitää nurkkapalat järjestyksessä. Halusin, että ruudutus kulkee tumma ja vaalea vuorotellen koko matkalta, joten nurkat piti ommella välillä tummiin, välillä vaaleisiin neliöihin. Tuskastuin, kun kaikki oli niin vaikeaa!

Ompelin sitten neliöt kahdeksi samankokoiseksi pinnaksi ja päätin, että se saisi riittää. Jos täydennän paloja sopivasti, saan vetoketjulaukun pinnat. Laukusta ei ehkä tule minun väriseni, mutta suurimmalla osalla ihmisistä onkin erilainen maku kuin minulla, joten se löytänee silti omistajan.

Kaikkia projekteja pyöritellessäni leikkaan aina välillä näitä 4 cm x 4 cm neliöitä, ja kun tarvitsen ompelukoneen äärellä väliommeltavan (ettei lankaa tarvitse katkaista ja silti saan ommellut palaset koneesta vaikkapa silittämistä varten), ompelen näitä nelineliöitä.

Omissa kankaissani on myös vihreitä ja rusehtaviakin, mutta suurin osa on kirkasvärisiä. Siksi tämä pala näyttää tutulta, ja edelliset tilkkupinnat vaikuttavat vierailta! Ajattelen silti, että on hyvä astua välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ellei muusta syystä, niin siksi, että sieltä on niin kiva palata takaisin mukavuusalueelle!