irrallisia huomioita.
Tartuin vihdoin toimeen ja rupesin ompelemaan takakappaletta Boy’s Nonsense -blokeista kokoamalleni tilkkupinnalle. Jostain syystä olin ommellut enemmän blokkeja kuin päätin käyttää varsinaiseen pintaan, joten ensimmäiseksi ompelin muutaman blokin yhteen ja kehystin ne.
Takakappale on tästä kyllä edistynyt, mutta siitä ei ole muita kuvia.
Kävin tuhannennen kerran läpi jäännöspalavarastojani ja jaottelin palat muutamaan kategoriaan, joista yksi oli ”vähintään 4 cm leveä,” koska olin leikkaamassa 4 cm x 4 cm paloja pieniin neliöihini. Niin pieniä ovat minun jäännöspalani, että tuota pienempiäkin löytyi vaikka millä mitalla.
Otin mittavan minitilkkupinon ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Täydensin näin syntyneitä tilkkusilppupintoja vähän isommilla tilkuilla, ja niin minulla oli taas parin, kolmen tilkkupussukan aihiot aika pitkällä.
Muut tilkkuilijat varmaan luokittelevat minun jäännöspalojeni tyyppiset tilkut roskiksi, ja myönnän: olisi normaalimpaa kerätä hieman isompia jäännöspaloja eikä tällaisia minejä. Jotenkin vain pienenpienistä paloista tulee erittäin kiinnostavia pintoja.
Minulla oli tilaisuus tutustua jonkun kiltakaverini – todennäköisesti Kikin – jäännöspaloihin, kun päivystin Syyringin messuosastolla Kässäfestarit-tapahtumassa. Tilkkuja oli messukävijöitä varten, he olisivat voineet kokeilla ommella niistä jotain - mutta huomasin, että ständiläiset olivat huomattavasti kiinnostuneempia tilkkulaatikosta. Ainakin minä olin! Toisten tilkut ovat maailman mielenkiintoisimpia!
En osannut odottaa, että Kässäfestarit-tapahtumassa olisi tarjolla kankaita, mutta onneksi oli. Taas löysin täytettä vajuneisiin varastoihini. (Eivät ne juuri ole vajuneet, koska ompelen enimmäkseen tilkkusilpuista.)
Vielä yksi irrallinen huomio.
Olin Miehen kanssa menossa nukkumaan ja selitin hänelle jotain jostain poikkeuksellisesta tapahtumasta ”kun olin juuri tullut ompeluhuoneeseen”. En muista tarkkaan mitä se oli, mutta Mies esitti aiheellisen kysymyksen: ”Nukunko mä ompeluhuoneessa?”
Sitä voi miettiä.
Takakappale on tästä kyllä edistynyt, mutta siitä ei ole muita kuvia.
Kävin tuhannennen kerran läpi jäännöspalavarastojani ja jaottelin palat muutamaan kategoriaan, joista yksi oli ”vähintään 4 cm leveä,” koska olin leikkaamassa 4 cm x 4 cm paloja pieniin neliöihini. Niin pieniä ovat minun jäännöspalani, että tuota pienempiäkin löytyi vaikka millä mitalla.
Otin mittavan minitilkkupinon ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Täydensin näin syntyneitä tilkkusilppupintoja vähän isommilla tilkuilla, ja niin minulla oli taas parin, kolmen tilkkupussukan aihiot aika pitkällä.
Muut tilkkuilijat varmaan luokittelevat minun jäännöspalojeni tyyppiset tilkut roskiksi, ja myönnän: olisi normaalimpaa kerätä hieman isompia jäännöspaloja eikä tällaisia minejä. Jotenkin vain pienenpienistä paloista tulee erittäin kiinnostavia pintoja.
Minulla oli tilaisuus tutustua jonkun kiltakaverini – todennäköisesti Kikin – jäännöspaloihin, kun päivystin Syyringin messuosastolla Kässäfestarit-tapahtumassa. Tilkkuja oli messukävijöitä varten, he olisivat voineet kokeilla ommella niistä jotain - mutta huomasin, että ständiläiset olivat huomattavasti kiinnostuneempia tilkkulaatikosta. Ainakin minä olin! Toisten tilkut ovat maailman mielenkiintoisimpia!
En osannut odottaa, että Kässäfestarit-tapahtumassa olisi tarjolla kankaita, mutta onneksi oli. Taas löysin täytettä vajuneisiin varastoihini. (Eivät ne juuri ole vajuneet, koska ompelen enimmäkseen tilkkusilpuista.)
Vielä yksi irrallinen huomio.
Olin Miehen kanssa menossa nukkumaan ja selitin hänelle jotain jostain poikkeuksellisesta tapahtumasta ”kun olin juuri tullut ompeluhuoneeseen”. En muista tarkkaan mitä se oli, mutta Mies esitti aiheellisen kysymyksen: ”Nukunko mä ompeluhuoneessa?”
Sitä voi miettiä.
Kommentit
Silppuja löytyy täälläkin, jos jonkun kokoista ja olenkin jo miettinyt, ihan pienimmät heittäisin pois, mutta, mutta...