löytöpaloista pussukaksi.
Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä.
Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.)
Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta:
Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.
Kolmio-neliöt eivät kovin lujaan ääneen puhuneet tikkauskuviotoiveistaan, joten päätin aivan itse, että tikkaan niihin kaaria. Lopputulos olikin aika hauska, vai mitä:
Reunuksiin ompelin laiskasti suoraa ja rupesin sitten miettimään, miten tikkaisin vaaleat kulmapalat. Muurahaisenpolkuako?
Muistin kuitenkin, että osaan tikata myös krysanteemimaista kukkakuviota – samanlaista, jolla tikkasin esimerkiksi Marmeladi-tilkkupussukan viime vuonna.
Havaitsin kohta muistaneeni väärin. En osannut tuottaa kaunista pintaa, vaan tikkauskuviosta tuli ontuva. Periaatteessa ookoo, mutta ei sittenkään ihan priima.
Päätinkin konsultoida itse itseäni. Katsoin blogistani, miten oikein tikkasinkaan krysanteemimaista kuviota. Syyssatoa-tilkkupussukkaan vuonna 2015 ompelemani versio vaikutti lupaavammalta, koska Marmeladi-pussukan pinnan jatkuvasti ommeltavaksi sopiva versio ei tuntunut sujuvan.
Tässä kuvioversiossa oli haittapuolena se, että ommelkuvio alkoi ja loppui vähän väliä, ja jouduin lopuksi päättelemään monta monituista langanpäätä. Tulos oli silti vaivan arvoinen.
Löysin pussukkaan batiikkikuvion värejä komppaavan, pinkin vetoketjun.
Eilen oli harmaa, räntää viskova ja kolea sää, ja onneksi Metsätähdet valmistuikin vasta tänään! Niinpä se pääsi poseeraamaan kauniiseen auringonpaisteeseen:
Metsätähdet-tilkkupussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:
Käytin jälleen Noodleheadin maanmainiota Open Wide Zippered Pouch -ohjetta, ja Metsätähdet on siis Avoin-mallistoa.
Ohje edellyttää, että vetoketju on pussukkaa jonkin verran pidempi. Lopuksi ylimääräinen häntä lyhennetään, jos on tarvis, ja pää siistitään kangaspalalla.
Yleensä valitsen vetoketjun päättökappaleeseen kankaan, jota esiintyy tilkkupinnassa. Tällä kertaa se ei onnistunut: pieniä kolmio-neliökankaita ei ole enää yhtään jäljellä. Batiikkikangaskin meni jo kaikki tyynni, eivätkä vihreä tai harmaanvaalea tuntuneet sopivilta. Niinpä sovitin kankaan ainoastaan vetoketjun väriin.
Tilkkupintojen alla on ohut tikkausvanu, jonka alla on vielä ohueksi kulunutta vanhaa pussilakanaa. Tikkasin kerrokset osin tavallisella suoralla tikillä, osin vapaalla konetikkauksella. Käytin useita erivärisiä tikkauslankoja.
Pussukkakappaleet olivat periaatteessa aivan samanlaiset. Tasoitusvaiheessa en ollut erityisen tarkkana enkä leikannut paloja aivan identtisiksi. Värikkäät neliöt kohtaavat silti sivusaumassa riittävän tarkasti.
Vielä viimeinen valmistujaiskuva Metsätähdet-vetoketjupussukastani:
Minulla oli jo kuvat otettuna eikä silti harmainta aavistusta, minkä nimen pussukalleni antaisin. Ajattelin hakea innoitusta alkuperäisestä tilkkupeitosta eli niittykukkasista, mutta päädyin kuitenkin metsässä kasvaviin kukkiin. Tikkauskuviosta tuli mieleen yksi suosikkikukistani eli metsätähti.
Metsätähdet-tilkkupussukka on 197. Tilkunviilaajana ompelemani pussukka. Kahdennensadan kohdalla täytyy varmaan pitää ihan pirskeet!
Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.)
Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta:
Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.
Kolmio-neliöt eivät kovin lujaan ääneen puhuneet tikkauskuviotoiveistaan, joten päätin aivan itse, että tikkaan niihin kaaria. Lopputulos olikin aika hauska, vai mitä:
Reunuksiin ompelin laiskasti suoraa ja rupesin sitten miettimään, miten tikkaisin vaaleat kulmapalat. Muurahaisenpolkuako?
Muistin kuitenkin, että osaan tikata myös krysanteemimaista kukkakuviota – samanlaista, jolla tikkasin esimerkiksi Marmeladi-tilkkupussukan viime vuonna.
Havaitsin kohta muistaneeni väärin. En osannut tuottaa kaunista pintaa, vaan tikkauskuviosta tuli ontuva. Periaatteessa ookoo, mutta ei sittenkään ihan priima.
Päätinkin konsultoida itse itseäni. Katsoin blogistani, miten oikein tikkasinkaan krysanteemimaista kuviota. Syyssatoa-tilkkupussukkaan vuonna 2015 ompelemani versio vaikutti lupaavammalta, koska Marmeladi-pussukan pinnan jatkuvasti ommeltavaksi sopiva versio ei tuntunut sujuvan.
Tässä kuvioversiossa oli haittapuolena se, että ommelkuvio alkoi ja loppui vähän väliä, ja jouduin lopuksi päättelemään monta monituista langanpäätä. Tulos oli silti vaivan arvoinen.
Löysin pussukkaan batiikkikuvion värejä komppaavan, pinkin vetoketjun.
Eilen oli harmaa, räntää viskova ja kolea sää, ja onneksi Metsätähdet valmistuikin vasta tänään! Niinpä se pääsi poseeraamaan kauniiseen auringonpaisteeseen:
Metsätähdet-tilkkupussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:
- Leveys ylhäältä noin 22 cm
- Korkeus noin 22 cm
- Pohjan leveys noin 9 cm.
Käytin jälleen Noodleheadin maanmainiota Open Wide Zippered Pouch -ohjetta, ja Metsätähdet on siis Avoin-mallistoa.
Ohje edellyttää, että vetoketju on pussukkaa jonkin verran pidempi. Lopuksi ylimääräinen häntä lyhennetään, jos on tarvis, ja pää siistitään kangaspalalla.
Yleensä valitsen vetoketjun päättökappaleeseen kankaan, jota esiintyy tilkkupinnassa. Tällä kertaa se ei onnistunut: pieniä kolmio-neliökankaita ei ole enää yhtään jäljellä. Batiikkikangaskin meni jo kaikki tyynni, eivätkä vihreä tai harmaanvaalea tuntuneet sopivilta. Niinpä sovitin kankaan ainoastaan vetoketjun väriin.
Tilkkupintojen alla on ohut tikkausvanu, jonka alla on vielä ohueksi kulunutta vanhaa pussilakanaa. Tikkasin kerrokset osin tavallisella suoralla tikillä, osin vapaalla konetikkauksella. Käytin useita erivärisiä tikkauslankoja.
Pussukkakappaleet olivat periaatteessa aivan samanlaiset. Tasoitusvaiheessa en ollut erityisen tarkkana enkä leikannut paloja aivan identtisiksi. Värikkäät neliöt kohtaavat silti sivusaumassa riittävän tarkasti.
Vielä viimeinen valmistujaiskuva Metsätähdet-vetoketjupussukastani:
Minulla oli jo kuvat otettuna eikä silti harmainta aavistusta, minkä nimen pussukalleni antaisin. Ajattelin hakea innoitusta alkuperäisestä tilkkupeitosta eli niittykukkasista, mutta päädyin kuitenkin metsässä kasvaviin kukkiin. Tikkauskuviosta tuli mieleen yksi suosikkikukistani eli metsätähti.
Metsätähdet-tilkkupussukka on 197. Tilkunviilaajana ompelemani pussukka. Kahdennensadan kohdalla täytyy varmaan pitää ihan pirskeet!
Kommentit