syksyinen tilkkupussukka!
Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa.
Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja.
Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle.
Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän.
Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa. Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat:
Tilkkupinta on tikattu ohueen tikkausvanuun, jonka alla oli pala vanhaa pussilakanaa. Tällä kertaa pussukka ei ole yhtä topakka kuin silloin, kun käytän jäykisteenä collegejerseytä.
Tikkasin pussukkaan krysanteemimaisia kukkasia, jollaiset tikkasin myös Tyttärelle antamaani Puutarhassa-pussukkaan taannoin. Tikkaus ei silloin sujunut kovin hyvin, vaan lanka katkesi monta kertaa. Teinkin silloin vain yhden kukan per pussukkapuoli.
Tällä kertaa minulla ei ollut krysanteemien kanssa mitään vaikeuksia! Siksi täytin koko tilkkupinnan krysanteemin terälehdillä. Käytin ensin miedosti vaihtuvaväristä lankaa, tosi nättiä, ja se loppui tässä vaiheessa:
Kukkien muodot näkyvät paremmin nurjalta puolelta:
Kuvassa näkyy tikkausvanun takana ollut pussilakanapala. Lakana on 1970-luvulta ja tykkäsin tästä oikein paljon jo silloin. Kiva, että se jäi vielä elämään, vaikka vain piilossakin.
Terälehtien väliin jäi vähän ryppyä – näytän teille, niin huomaatte, miten epätäydellistä teen - enkä välitä lainkaan!
Valmiissa pussukkapinnassa tällaisia ryppyjä ei huomaa ollenkaan. Menee ihan täydestä.
Tikkaus vei kyllä aikaa! Taidan pitää pussukan itse, vaikkei tämä varsinaisesti ole omimpia värejäni. Mutta voin nauttia kivasta tikkauskuviosta, jonka eteen näin kovasti vaivaa.
Seuraavaa kertaa varten opin, että voin tehdä krysanteemit ja terälehdet ISOMPIA, niin saan pinnan tikatuksi nopeammin valmiiksi. Pinnasta tulee silloin myös pehmeämpi.
Vielä haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat Tilkkulehteen liittyvää postaustani! Teillä oli loistavia kommentteja ja ajatuksia, ja niitä oli erittäin mielenkiintoista lukea!
Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja.
Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle.
Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän.
Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa. Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat:
- Leveys ylhäältä noin 28 cm
- Korkeus noin 18 cm
- Pohjan leveys noin 9 cm.
- Käytin tähän 25-senttisen vetoketjun, jonka päihin ompelin kangasjatkeet.
Tilkkupinta on tikattu ohueen tikkausvanuun, jonka alla oli pala vanhaa pussilakanaa. Tällä kertaa pussukka ei ole yhtä topakka kuin silloin, kun käytän jäykisteenä collegejerseytä.
Tikkasin pussukkaan krysanteemimaisia kukkasia, jollaiset tikkasin myös Tyttärelle antamaani Puutarhassa-pussukkaan taannoin. Tikkaus ei silloin sujunut kovin hyvin, vaan lanka katkesi monta kertaa. Teinkin silloin vain yhden kukan per pussukkapuoli.
Tällä kertaa minulla ei ollut krysanteemien kanssa mitään vaikeuksia! Siksi täytin koko tilkkupinnan krysanteemin terälehdillä. Käytin ensin miedosti vaihtuvaväristä lankaa, tosi nättiä, ja se loppui tässä vaiheessa:
Kukkien muodot näkyvät paremmin nurjalta puolelta:
Kuvassa näkyy tikkausvanun takana ollut pussilakanapala. Lakana on 1970-luvulta ja tykkäsin tästä oikein paljon jo silloin. Kiva, että se jäi vielä elämään, vaikka vain piilossakin.
Terälehtien väliin jäi vähän ryppyä – näytän teille, niin huomaatte, miten epätäydellistä teen - enkä välitä lainkaan!
Valmiissa pussukkapinnassa tällaisia ryppyjä ei huomaa ollenkaan. Menee ihan täydestä.
Tikkaus vei kyllä aikaa! Taidan pitää pussukan itse, vaikkei tämä varsinaisesti ole omimpia värejäni. Mutta voin nauttia kivasta tikkauskuviosta, jonka eteen näin kovasti vaivaa.
Seuraavaa kertaa varten opin, että voin tehdä krysanteemit ja terälehdet ISOMPIA, niin saan pinnan tikatuksi nopeammin valmiiksi. Pinnasta tulee silloin myös pehmeämpi.
Vielä haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat Tilkkulehteen liittyvää postaustani! Teillä oli loistavia kommentteja ja ajatuksia, ja niitä oli erittäin mielenkiintoista lukea!
Kommentit
Näitä on kiva ihailla!