Värienergiaa.

Vuonna 2017 valmistunut Värienergiaa-tilkkupeittoni on yksi onnistuneimmista jelly roll -paketista ompelemistani töistä.

 

Valmistujaiskirjoituksessa sanoin pitäväni lopputuloksesta niin paljon, että pitäisin peiton itse. Pidinkin! Peitto on edelleen mieluinen ja välillä käytössä päiväpeittona, vaikka on tarkoitukseen hiukan liian pieni. 

Kissan mielestä tilkkupeitto on kyllä sopiva. 

Projektini alkoi lokakuussa 2016, kun olin ostanut Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja. Paketissa oli mukana kaikki sateenkaaren värit.

Ei kestänyt kuin viikon, ja olin keksinyt, mihin sateenkaarivärini käytän. Päätin ommella hirsimökin puolikkaita (vai neljäsosahirsimökkejäkö nämä mahtavat olla).

Blokkini alkoivat 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne olivat vaikka minkä värisiä.

Seuraava kerros oli vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen vaalea/valkoinen, 4cm leveä kaitale. Tasoitin blokit myöhemmin.

Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja. Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin, ettei niitä ollutkaan kuin 120 kappaletta. Ihmettelinkin, miksi minulle jäi aika paljon kaitaletähteitä jäljelle.

Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.

Soile Töölön Tilkkupajasta löysi taas täydellisen tikkauskuvion värikkääseen peittooni:

Tikkaamisesta tulikin mieleen lanka ja siitä tuli mieleen seuraava vinkki.

Vinkki: Ompele ketjussa. Eli sen sijaan että ompelet sauman, katkaiset langan ja aloitat seuraavan sauman, vedät vain edellistä palaa hiukan pois tieltä ja jatkat seuraavaa saumaa katkaisematta lankaa.

Säästät lankaa, ja parhaassa tapauksessa - Bonnie K. Hunterin ”Leaders and Enders” -menetelmällä säästät vielä aikaakin, kun pieniä blokkeja syntyy varsinaisen työn lomassa vähän kuin itsestään!

Bonnie kertoo englanninkielisessä blogissaan, miten keksi Leaders and Endersit. Aluksi hän käytti ”thread bunnyä” (lankapupua!) eli pientä, ylimääräistä kangaspalaa saumoja aloittaessaan ja lopettaessaan, mutta häntä rupesi harmittamaan palan pois heittäminen – vaikka hän sitä ennen ompelikin palalle monen monta sauman alkua.

Välillä minullakin on ollut Leaders and Enders -projekti – ja pitäisikö menetelmää kutsuakin välipaloiksi? Jos olen kerännyt viereeni pikkutilkkuja eli jäännöspaloja eli resursseja, saatan käyttää niitä varsinaisen projektin välipaloina. Olen myös ommellut ikuisuusprojektin pieniä neljän palan neliöitä muiden lomassa, ja silloin ne syntyvät tosiaan vähän kuin itsestään.