Talviomenoita.

Mitä ihmettä?! Onko Talviomenoita-tilkkupeiton valmistumisesta vain vähän yli kymmenen vuotta?! Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus!

Enää en sommittelisi vaaleimpia blokkeja peiton alakulmaan! Peitto on silti ihan kiva kokonaisuus, ja pidän erityisesti sen värikkäästä kehyksestä. 

Talviomenoita-peitto on toisaalta haalistuneen oloinen ja tosi litteä. Vaikka se on viettänyt viimeiset viisi tai kuusi vuotta vinttivarastossa, sitä ehdittiin alkuun käyttää ahkerasti, eikä sen välivanu alun alkaenkaan ollut kovin paksu.

 

Kuvassa voisi kiinnittää huomion myös orvokkiin, joka ihan itsekseen oli kasvanut keskelle nurmikkoa ja alkanut kuvan ottamisen aikaan lokakuussa vielä kukkia.

Seuraavasta kuvasta vasta huomasin, että peiton keskellä on punertava tahra. Ehkä mehua? Tai sitten taustakappale on päästänyt väriä etupuolelle.

 

Kokosin peiton nyt jo lopettaneen Crazy Mom Quilts -blogin Quilt-Alongin eli ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin innoittamana. Muistaakseni aktiviteetti oli ollut ja mennyt siinä vaiheessa kun itse aloitin, mutta pidin projektia helppona ja itselleni mahdollisena ja ompelin pienet blokit varmaan aika nopeasti.

 

Tilkkupeittoni oli esillä Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Talvisia tarinoita” -teemaisessa näyttelyssä. Tarjosin sitä mukaan ja nimesin sen uudelleen, jotta se sopisi teemaan. Peiton alkuperäinen nimi oli ”Omenavarkaissa”. 

Talviomenoita on parempi nimi, koska siinä ei ole rikollisuutta mukana. 

Tein samalla menetelmällä toisenkin tilkkupeiton - Iltahämärässä-nimisen. Siitä minulla ei valitettavasti ole kunnon kuvaa jaettavaksi.

Tikkasin Talviomenoita-peiton itse kotiompelukoneella. Silloin ei vielä ollut Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua, joka on ollut pelastukseni! Tämänkertaiseen vinkkiin sain idean juuri tuosta kotikoneella toteuttamastani tikkauksesta.

 

Vinkki: Suorien ompeleiden sijaan ja vaikka koneestasi löytyisi aaltoileva ommelkin, kokeile vinottain tilkkupinnan yli kulkevia valmista tikkauskuviota isompia aaltoviivoja.

Käytin Talviomenoita-peittoon tikkaamieni aaltoviivojen mallina muovikansion kannesta leikkaamaani palaa, jonka avulla piirsin aaltomaiset vinoviivat tilkkupintaan. Minulla oli ensin yksi suora apuviiva sopivaan kulmaan piirrettynä. Sen mukaan asettelin muovimallineen ja piirsin sen kumpaakin reunaa pitkin tikkaukselle viivat. Kun mallineen pää tuli vastaan, siirsin mallinetta kankaalla ja piirsin lisää.

Piirsin kaksi tai kolme tikkausapuviivaa kerrallaan, tikkasin niitä pitkin ja jatkoin sitten.

Vinosta aaltoviivatikkauksesta tuli kiinnostavampi kuin suorat ompeleet olisivat olleet.