tilkkujen reunoja ei tarvitse huolitella siksakilla.

Paatunut tilkkutyöläinen ei välttämättä tule ajatelleeksi, miten erilainen vaihe on seuraavana blokkipalojen leikkaamisen jälkeen kuin vaatekappaleen osien leikkaamisen jälkeen! Tilkkuja kun ei siksakata ympäri, vaan aletaan siitä vain ommella niitä yhteen.

Kävin katsomassa internetin ihmemaasta, millaisia aloittelijan vinkkejä siellä jaetaan. Kävin läpi kymmenkunta aloittelijalle tarkoitettua ohjetta, eikä yksikään maininnut mitään siitä, ettei paloja huolitella. Ehkä se on kaikille itsestään selvää, mutta minulle ei ollut silloin kun kauan, kauan aikaa sitten tein ensimmäisiä tilkkupintoja.

Ompelin ahkerasti vaatteita ennen kuin päädyin tilkkutyöharrastuksen pariin. Vaateompelussa oli itsestään selvää, että leikatut kappaleet piti aina siksakata ympäriinsä ennen kuin pääsi varsinaiseen työhön. Olinkin epäluuloinen lukiessani jostain ohjeesta, ettei tilkkujen reunoja siksakata. (Silloin joku sentään oli tullut maininneeksi asiasta.)

Mietin, miten palat mahtaisivat kestää ja taisin siksakkailla osan ensimmäisen varsinaisen työni tilkuista, kunnes totesin siihen kuluvan iän ja terveyden.

Tein tilkkutyöosuudella somistettua koristetyynynpäällistä ja harrastus jäi moneksi vuodeksi odottamaan, sillä pidin tekniikkaa työläänä. Totta kai se olikin työlästä! Leikkasin nimittäin kolmio-neliöpalojen kolmiot yksi kerrallaan kankaasta saksilla. En osannut ajatella, että kahdesta neliöstä saisi kahdella saumalla näppärästi kaksi kolmio-neliötä.

Tilkunviilaajan vintage-vinkki: Opastin vuonna 2013, miten ompelen kolmio-neliöt. Linkin takaa löytyy hellyttävä kirjoitus pimeine kuvineen!

Onpa onni, ettei tilkkuja huolitella! Miten mahtaisi muuten onnistua esimerkiksi ikuisuusprojektini, jonka tavoitteena on ommella kokonainen laaja pinta neljän sentin neliöistä?!

Ja jos saisi ihanalta ystävältä valtavan määrän suloisia pikkutilkkuja, niin varmasti kävisi ensimmäisenä mielessä huokaus, että niiden huolittelemiseen kuluu tovi jos toinenkin.