luovuutesi saattaa alkaa kukoistaa, jos asetat itsellesi rajoituksia.

Myös tilkkuilija voi kohdata saman kuin kirjailija: valkoisen paperin kammon (eli tyhjän ompelupöydän kammon). Kun yksi työ on valmis, voi valita seuraavaksi työksi aivan minkä tahansa – mutta mieleen ei tule yhtään mitään! Silloin kannattaa lähteä toisesta päästä liikkeelle ja asettaa itselleen ainakin yksi rajoitus. Sitä tulee luovammaksi, kun ei voi ryhtyä ihan mihin vain.

Valitse vaikka joku kangas, jota haluaisit käyttää. Asettaako se jotain rajoituksia? 

Totta kai asettaa!

• Sinulla voi olla sitä tietty määrä, joten et voi valita aivan mitä tahansa blokkimallia. 
•  Jos kangasta on paljon, voit haluta käyttää sitä tuhlaavaisesti leikattaviin blokkeihin. 
•  Kankaan kuvio voi olla iso etkä halua pilkkoa sitä – miten voit käyttää esimerkiksi kankaasta leikkaamiasi isoja neliöitä?

Entä jos valitsisitkin kankaan, josta et pidä? Ja haastaisit itsesi käyttämään sitä työssäsi niin, että pidät lopputuloksesta?

Voit myös valita kaksi kangasta, joita et tavallisesti yhdistäisi toisiinsa. Lähtisikö niistä kehittymään yllättävän kiinnostava tilkkublokki?

Muutuin itse luovaksi, kun halusin käyttää Tula Pinkin yksisarviskangasta tilkkutyössä. Raatsin käyttää sitä vain isona neliönä, mutta en halunnut yhdistellä sitä muihin, saman kokoisiin neliöihin. Niinpä innostuin keksimään blokkimallin, joka olisi valmiina saman kokoinen kuin yksisarvisneliö. Syntyi Käpylä-tilkkublokki, jollaisista ompelin Pellervontie-tilkkupeiton.

Tässä Käpylä-blokki:

Ja kuva valmiista Pellervontie-tilkkupeitosta:

Muistatko sinä rajoituksia, jotka olisivat saaneet sinun luovuutesi kukoistamaan tilkkutyössä?