tilkkupinnan voi rakentaa ainakin kahdella periaatteella.

Luulin kauan, että tilkkupinnan kankaat piti kaikki valita kerralla. Luulin myös, että blokkipalatkin piti kaikki leikata valmiiksi ennen kuin voi ryhtyä ompelemaan. Vielä olin siinä uskossa, että tekijällä piti jo alkuvaiheessa olla tarkka mielikuva valmiista tilkkutyöstä. Mutta eiväthän asiat niin ole!

Tilkkuharrastukseni alkuvaiheessa minun ymmärrykseni tilkkupeiton valmistusprosessista oli suunnilleen tällainen: Valitse blokkimalli. Valitse siihen sopivat kankaat. Leikkaa kankaista blokkien rakennuspalat. Ompele blokit – jokainen on samanlainen. Kokoa tilkkupinta, tikkaa ja kanttaa. Valmis!

Ompelin ensimmäisen tilkkupeittoni tietenkin niin. Menin kangaskauppaan ja valitsin tarvittavan määrän kankaita, jotka kaiken lisäksi sovitin makuuhuoneen muihin väreihin mielestäni täydellisesti. Sitten leikkasin kaikki palat ohjeen mukaan ja ompelin jokseenkin samanlaisia blokkeja.

Ompelin myös toisen tilkkupeiton samalla periaatteella, kylläkin yksinkertaisesti neliöistä. Tavoittelin kuitenkin tiettyä lopputulosta ja sommitelmaa. Tilkkuharrastus ei silloin tuntunut nappaavan, mutta veikkaan sen johtuneen siitä, että toimin noin.

Minulle sopii paljon paremmin tapa, johon liittyy seuraavanlaista: 

• Leikkaan kankaat yhteen blokkiin kerrallaan tai korkeintaan muutamaan
• Ompelen korkeintaan muutaman blokin sarjoissa
• Minulla on vain muutamia, hataria ajatuksia siitä, millaisia blokkien pitää olla. Saatan esimerkiksi päättää värit ja värien sijainnin blokissa tai sitten blokin osien tummuusasteet.
• Kun blokkeja on tarpeeksi, sommittelen niistä tilkkupinnan, joka on minusta sopivan hyvä.

En ole nimestäni huolimatta viimeisen päälle viilaaja. Sommittelussa käytän jotain seuraavaa periaatetta:

• Lajittelen blokit tummimpiin, keskivärisiin ja vaaleimpiin. Sitten latelen tummimmat blokit työn alareunaan, jatkan keskivärisillä kun tummat loppuvat ja päätän sommitelman yläreunan vaaleimpiin. Vaihdan ehkä muutaman blokin paikkaa, jos ne hyppäävät jotenkin pinnasta silmään.
• Saatan sommitella tummasta vaaleimpaan -lajitellut blokit myös niin, että vaalein kohta sijoittuu läikähdysmäisesti, keskemmälle tilkkupintaa.
• Lajittelen blokit värien mukaan. Katson, onko joku väri sopivasti kirkkaampi kuin muut ja teen sen värisistä blokeista alueen. Kierrän alueen lähiväri kerrallaan muilla blokeilla. Sommitelma lähtee silloin melko keskeltä ja etenee reunoille. 

Jackpot-peiton sommittelu oli jännittävä tehtävä. Minun piti järjestää blokit niiden taustavärin perusteella, mutta halusin saada järjestystä myös blokkeihin applikoitujen pyörylöiden värien sijoittumiseen tilkkupinnalle. Onneksi olin tehnyt keltapyöryläisiä blokkeja sopivasti, ja saatoin järjestellä ne omaan porukkaansa!

Ja vaikka Enemmän on enemmän -tilkkupeiton blokit syntyivät on to-del-la satunnaisesti ja melkein kokonaan resurssipaloista, sain niistä peittooni aikaan sinisen puolen ja punaisen puolen:

Ompelen kuitenkin kaikki blokit valmiiksi ja sommittelen pinnan niistä. Minulla ei ole käytössä suunnitteluseinää, joten en voi sommitella samalla kun teen lisää blokkeja. En varmaan edes haluaisi. Yksi tilkkutyön hehkeimmistä hetkistä on, kun näkee pinossa olleiden blokkien muodostaman kokonaisuuden ensimmäistä kertaa!

Kumpaa periaatetta sinä suosit? Vai onko sinulla vielä muunlainen periaate, joka sopii juuri sinulle?