tilkkupeittopintaa ei ole pakko tikata itse, ellei rakasta tikkaamista.

Ellet rakasta isojen tilkkupintojen tikkaamista, tikkauspalvelu on erinomainen vaihtoehto – eikä se tee tilkkutyöstä sen vähempää itse tehtyä.
Tilkkuharrastukseni alkuvaiheessa tiesin tikkauksesta sen verran, että se on vaikeaa. Valitsin ensimmäisen kokonaisen tilkkupeiton tikkauslangaksi värittömän ja olemattoman siimalangan ja tikkasin peittoani hyvin vähän. Sekin vähä tikkaus oli minulle melkein liikaa.

Seuraavaa tilkkupeittoa kokeilin ensin tikata käsin, jotta saisin taustakappaleen pysymään helpommin rypyttömänä. Siitä ei tullut mitään, vaan usko loppui muutaman tikkausviivan jälkeen. Jatkoin fiksuna ihmisenä toisella käsipelimenetelmällä – solmimalla. Olipa työlästä sekin, joten vetelin viimeiset tikkaukset koneella. Se oli näistä menetelmistä sittenkin helpoin.

Tutkin tikkausjuttua paljon. Siihen aikaan ei ollut kattavia hakukoneita, vaan tikkauksesta sai tietoa lähinnä kirjoista. Niistä ei ollut juuri apua. Tikkausvaihe käsiteltiin ainakin minun löytämissäni kirjoissa lyhyellä maininnalla.

Kun katsoin amerikkalaisista kirjoista tilkkupeittojen kuvia, niissä näytti olevan kekseliäitä ja vaativia tikkauskuvioita. Miten ihmeessä tilkkuilijat niitä tekivät, mietin. Minun koneellani ja etenkään minun taidoillani ei voinut ajatellakaan ompelevansa tilkkupeittoon esimerkiksi lintukuvioita, jollaisen näin eräässä kirjassa.

Jane Sassamanin kirjasta löysin vihdoin jotain käytäntöön sovellettavaa. Hän kertoi tikkaavansa aaltokuviot niin, että piirtää muovimallineella viivat tilkkupintaan ja tikkaa niitä pitkin. Innostuin! Aaltoilevat viivat vaikuttivat toki paljon hauskemmilta ja tehokkaammilta kuin suorat kulmasta-kulmaan-ompeleet.

Leikkasin mallineen jäykähköstä kansiomuovista. Se oli noin 25 cm pitkä, joten jouduin piirtämään viivani sen mittaisina pätkinä.
Mutta menetelmäni toimi! Ompelin varsin onnistuneet, aaltomaiset tikkaukset sekä Iltahämärässä-tilkkupeittoon (äskeinen kuva) että Talviomenoita-peittoon:
Onnistumisteni jälkeen löysin eräästä lehdestä vielä pari käytännön vinkkiä. Taitava tikkaaja kertoi esimerkiksi, ettei tilkkupintaa tarvitse pitää suorana kuin noin ruokalautasen kokoinen alue kerrallaan. Niinpä onkin! Toisessa lehdessä neuvottiin harjoittelemaan vapaata konetikkausta ensin piirtämällä, ja mukana oli vielä piirrosmalli sydänkuviota varten. Rohkaistuin tikkaamaan sydänkuviot Keisarinna Ramandu -peittoni pintaan.
Huoh! Tikkasin peittoa vähän. Jätin sen tuolin selkänojalle kuukausiksi virumaan, koska tikkaaminen oli niin työlästä. Tikkasin sitä lisää. Tikkaukset näyttivät typeriltä. Taas työ jäi vaiheeseen. Lopulta olin kalkkiviivoilla, jonne olin lähellä nyykähtää, kun olin valinnut niin älyttömän viimeisen kuvion itselleni – nuo tumman kehyksen viivat, joissa pulpahtelee ympyröitä:
Tuntui, että tilkkutyön kaikki ilo hiipui tikkausvaiheessa. Toisaalta tikkaamaton työ ei ole mikään, mutta toisaalta tikkaaminen kesti kauan ja minua vaivasi, että työ oli niin kauan kesken. Töölön Tilkkupaja aloitti tikkauspalvelutoiminnan juuri silloin. Vein heti tikattavaksi työnimellä Triojäätelöä kulkeneen tilkkupinnan, ja helpotus oli valtava!
Oli ihanaa, että sain tilkkupeittoni valmiiksi asti istumatta tuntikausia kotikoneen ääressä suorittamassa vaivalloista tehtävää, josta en pitänyt. En pidä tikkaamisesta! En pidä!

Jos sinä rakastat tikkaamista, jatka toki, mutta ellet pidä siitä, kokeile ihmeessä tikkauspalvelua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

tilkkupeiton reunan kanttaaminen.