arvostele omia töitäsi kannustaen.

Arvostele töitäsi samalla tavalla kuin arvostelisit rakkaimman ystäväsi töitä. Tähän sopii säe laulusta Reissumies ja kissa: ”on oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää”.
Miten usein sitä sortuukin puhumaan itselleen kielteisesti! Moittimaan itseään surkeista saumoista, onnettomista erheistä, epäonnistuneista nurkista.

Vaikka olisi oppinut luukun seitsemän opin eli ei osoittelisi omia virheitä toisille, sitä voi silti osoitella virheitään itselleen. Mutta hei: lopeta se! Siitä ei ole mitään hyötyä. Itse asiassa, kielteinen puhe omalle itselle masentaa ja on omiaan vähentämään motivaatiota. Ei siis harrastuksen puitteissa varsinkaan kannata lähteä torumaan itseään.

Ole paras ystäväsi. Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hän näyttäisi sinulle työtäsi? Jos olet kummoinenkaan ystävä, etsisit tietenkin jotain kivaa sanottavaa, vaikka kyseessä olisi minkälainen päkäle. Näytän teille ihan vain pari esimerkkiä, miten voisin kommentoida omia ei-niin-ihastuttavia teoksiani.

Esimerkki 1

Minä: ”Tein tällaisen pussukan parista orvosta tilkkublokista, mitäs tykkäät?”
Myös minä: ”Punainen vetoketju toimii hei aina! Ja onpa hyvä saada orvot blokit hyötykäyttöön.” 

Esimerkki 2

Minä: ”Tein tällaisen tilkkupinnan, onko tämä jo vähän liian kirjava?”
Myös minä: ”Nooo, ei se ehkä ole liian kirjava. Tuntuuko sinusta, että se kaipaisi jotenkin… jotain?”

Minä: ”En tiedä. Jotenkin en tykkääkään tästä.”

Myös minä: ”Sitä sattuu. Joskus vähän kyllästyttää. Mitä jos laittaisit sen vähäksi aikaa syrjään ja katsoisit sitä vaikka … no vaikka parin vuoden päästä tuorein silmin?”

Minä: ”Joo niinpä teenkin.” (Panee tilkkupinnan syrjään ja ottaa sen esiin parin vuoden päästä, poistaa kummallisen epäväriset blokit ja tekee muutaman uuden, sitten viimeistelee, tikkauttaa ja valmistaa Spektroliitti-peitoksi.)

Esimerkki 3

Edelleen minä: ”Tällaisen laukun tein. Tai ei tämä ihan valmis vielä ole. Olipa jotenkin vaikea projekti!”
Minä: ”Juu, tästä huomaa heti, että olet nähnyt paljon vaivaa. Monta kivaa kangasta olet valinnut tähän.”

(Oikeasti, ilman mitään kielteistä itsepuhetta, tämä edelleen keskeneräinen tilkkulaukku on surkein rimanalitukseni. Se ei ole mistään kotoisin enkä pidä siitä! Minua huvittaa joka kerta kun katseeni osuu siihen, sillä muistan aloittaneeni työn suurin toivein! Olin varma, että siitä tulisi hieno! Mutta kaikella ystävyydellä, minä: se ei ole hieno ja sekin on ihan ookoo!)

Kommentit

Raija Niemilä sanoi…
Olen taas ihan samaa mieltä kanssasi. Positiivista palautetta pitää antaa itsellekin, varsinkin, kun on kyse harrastuksesta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

tilkkupeiton reunan kanttaaminen.