sinun roskasi voi olla toisen aarre.

Onko teillekin joskus käynyt niin, että kiva kangas on kaapissa muuttunut kamalaksi? Onneksi kamaluuskin on katsojan silmissä. Vaikka kangas ei puhuttelisi sinua enää, joku muu voi pitää sitä suorastaan aarteena.

Pienet tilkut inspiroivat minua, kuten kerroin luukussa 14. Toisille pikkutilkut ovat pelkkä harmi, ja toki käy myös niin, että omat kangastilkut alkavat lopulta kyllästyttää. Myönnän: jos kolmattakymmenettä kertaa sovittelee samaa kuosia toisiin, tekee ehkä jo mieli saada vaihtelua.

Kangasvaihto on silloin oiva apu. Sinun roskistasi voi tulla toisen aarre.

Tilkkuhistoriassani muutama toisten hylkiö on päässyt minun arvostavaan huomaani. Esimerkiksi Marja ei kuuleman mukaan osannut käyttää upeaa joulupallokangasta mihinkään. Minulle se oli onnen omiaan Kuurankukka-työn joulukankaiden joukossa (kuvan vasemmassa alareunassa).

Tein kankaasta myös lasinalusia.

Eija taas hyljeksi oikein hyvää, melkein yksiväristä ruskeaa kangasta. Sain sitä aimo palan, ja se pääsi mukaan esimerkiksi Yli järven -lapsenpeittoon ja moneen tilkkupussukkaan.

Soilen tilkkusäkin olen maininnut monta kertaa. Viimeksi eilen sain valmiiksi tilkkupussukan, jonka toisella puolella katseen kiinnittää juuri hänen pikku kolmioistaan ompelemani pinta.

Hahaa! Yllätyittekö? Luulitte, että puhun vain roskista ja aarteista, mutta minäpä esittelenkin tässä myös uusimman tilkkupussukkani, joka sai nimekseen Lempeä.

Lähdin liikkeelle Soilen minulle lahjoittamista pikkukolmioista. Poimin niistä 18 punaista ja 18 sopivan vaaleaa ja ompelin niistä kolmio-neliöitä vaivojani säästämättä. Aiemmissa pinnoissa olen jättänyt palat vähän sinne päin -kokoisiksi, mutta nyt tasoitin jokaisen tiettyyn mittaan.

Kolmio-neliö-paneelin ympärille päätin ommella pinkeistä, punaisista ja vaaleanpunaisista kankaista improvisoituja blokkeja tutulla hirsimökkitekniikalla. Toinen puoli pussukkaa onkin rakennettu pelkästään niistä:

Tikkasin ensin improvisoidumman puolen pussukasta ja valitsin siihen kulmikkaan spiraalitikkauksen. Mutta kolmio-neliöitä tikatessa näin vähän vaivaa ja tein kaaret jokaisen lävistäjän viereen. Sitten tein neliöspiraalimaisesti loittonevat suorat tikkaukset kolmio-neliöpinnan ympäri.

Lempeä-pussukka on aika kookas, nimittäin tällainen: 

• Leveys ylhäältä noin 29,5 cm
• Korkeus noin 19,5 cm
• Pohjan leveys noin 8 cm. 

Ompelin siihen tavallisen mittaiset kiinnipitolenksut sivuille. Samasta kankaasta tuli melko siisti vetoketjun päättölipare.

Toinen yllätys! Tarjoan teille ompeluohjeen. Päättölipareesta on kysytty, joten kerron:

Miten ompelen vetoketjun päättölipareen?

Minä otan silmämääräisesti sopivan kokoisen palan kangasta ja leikkaan sen suorakulmaiseksi. Taitan vastakkaiset reunat nurjalle ja painelen lujasti, jotta taitos pysyisi. Taitan palan kahtia, oikeat puolet vastakkain.

Sitten merkkaan nurjalle puolelle vetoketjun leveyden (niin että vetoketju osuu suunnilleen keskelle palaa) ja jatkan pisteitä reunan suuntaisin, suorin viivoin. Ja sitten ompelen viivojen mukaan, mutta hiukan viivojen vierestä saumanvaran suuntaan. (Vetoketju mahtuu silloin varmemmin ompelemaani pussiin.) Päättelen langat hyvin. Saatan jättää toiseen taitereunaan vähän pidemmät langanpäät.

Käännän juuri ompelemani pussin oikein päin. Avaan saumat ja nurkat ja varmistan, että yläreunan taitokset ovat yhä pysyneet.

Sitten lyhennän vetoketjua, jos se on tarpeen. Sujutan vetoketjun pussin sisään. Parhaassa tapauksessa olen onnistunut tekemään sopivan kokoisen pussin, johon vetoketju sopii juuri ja juuri.

Jos olen jättänyt toiseen yläreunaan langanpäät, otan niistä toisen ja teen sillä pari ommelta, joilla kiinnitän vetoketjun pussiin. Saatan käyttää tähän tarkoitukseen toistakin langanpäätä.

Ompelen lopuksi yhden kierroksen palan ympäri ja päättelen langanpäät. Ta-daa! Vetoketjun pää on siisti!

Lempeä-pussukka sai nättejä kankaita vuoriinsa, ja tein sinne myös sisätaskun! Ooh miten vaivauduinkin!

Ai niin, Lempeä-vetoketjupussukka on myös Avoin-mallistoa eli ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjeiden mukaan.

Ihan on kuin Lempeä olisi käynyt pidemmälläkin lumiretkellä, mutta kyllä se poseerasi vain tuossa pihassa. Sopivan kuvakulman valitsemalla näyttää kuin olisimme niittyaukealla metsän reunassa, eikö näytäkin? Todellisuudessa tumma raita kuvan yläreunassa on talon kivijalka.

Joulun aika on yllätyksiä täynnä! Millaisia roskia tai aarteita sinä olet tilkku-urasi aikana tavannut?