monta tikkausta on parempi kuin yksi.

Koneessani on valmiiksi ohjelmoituna niin sanottu tilkkutyötikki eli aaltoileva tikkaus. Kokeilin sitä velvollisuudentuntoisesti useampaankin tilkkutyöhöni, mutta olin siihen aina tyytymätön.

Ensiksikin, valmiiksi koneeseen määritelty tikkaus on liian lyhyttä tikkiä. En pidä lyhyestä tikistä tilkkutöissäni, minusta se näyttää kuin en olisi oikein osannut. Osasin tietysti pidentää ompeleet parin ensimmäisen pettymyksen jälkeen, mutta en silti tajunnut ompeleen ideaa.

Aaltoileva tikkaus näytti yksinään ihan tyhmältä. Huomasin heti, ettei toista täsmälleen samanlaista riviä mitenkään pystynyt tekemään ensimmäisen tikkauksen viereen.

Kerran sitten päätin tikata isomman pinnan aaltoilevalla valmistikilläni välittämättä sen typeryydestä.

Ensimmäinen rivi oli ookoo, mutta tylsä. Toinen rivi ei tietenkään aaltoillut samalla tavalla kuin ensimmäinen, eikä kolmaskaan rivi. Mutta kun olin tehnyt 20 riviä suunnilleen tasaisin välimatkoin, huomasin, että valmis tikkauspinta näyttikin kivalta.

Ei haitannut, etteivät aaltotikkaukset aaltoilleet yhtäläisinä eivätkä päinvastaisina, vaan vähän miten sattuu. Lopputulos oli silti kivan kennomainen.

Tarinan opetus:
Yksi rivi tikkauksia voi näyttää tyhmältä eikä toinenkaan rivi välttämättä vielä vakuuta, mutta riittävällä toistolla tikkaukset voivat lopulta olla todella onnistuneet.

Muitakin tikkauksia

Tekeillä olevassa pussukassa on koristeommelta farkkupinnan kohdalla, kennomaista tikkausta ja lisäksi metallilangalla tehtyjä orgaanisesti aaltoilevia kaksoistikkauksia:

Toiseen pussukkaan tekemiini ympyrätikkauksiin palaan vielä sen verran, että postaan kuvan, jossa spiraalin keskikohta näkyy hieman aiempaa paremmin:

On aika hieno silmänkääntötemppu, että ihan selvästi keskeltä kiertymään rupeava spiraali näyttää erehdyttävästi sisäkkäisiltä ympyröiltä.