pinkki-mustaa pussukkaa.
Aivan ensimmäiseksi kiitän Irmaa, Tiinateitä ja Vekkiä hyvän joulun toivotuksista! Toivotukset tuntuivat erityisen hauskoilta, kun en teitä tunne muuta kuin blogosfäärissä. Mutta täällä olemme kaverit. Ihmeellinen on blogimaailma!
Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin.
Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua.
Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti sopivan vaaleanpunaisen vuorikankaan ja kokosin vielä sisätaskunkin tilkuista.
Kuvassa sisätaskun yläreuna näyttää aaltoilevalta. Tämä johtuu siitä, että leikkasin taskukappaleen taas toisesta reunastaan suorakulmaiseksi ja toisen pystyreunan niin, että kappale levenee ylöspäin. Ompelin taskun silti suorakulmaisesti kiinni, jolloin taskun yläreunaan tulee automaattisesti väljyyttä.
Valitettavasti en löytänyt varastoistani mustaa vetoketjua, vaan jouduin tyytymään tummaan tummansiniseen. Menettelee.
Lopputulema oli, että pussukkapinta jäi yli sentin pidemmälle kuin vuorikappale. Harmillista! Ja samalla outoa.
Onneksi käänsin kappaleet oikein päin. Olinkin ommellut pussukkapinnan vetoketjuun alareunastaan, joka oli 2cm leveämpi kuin yläreuna (leikkasin tälläkin kerralla pussukkapinnat niin, että alareuna on vähän yläreunaa leveämpi). Ei ollut ihme siis, etten saanut kaikkea väljyyttä syötetyksi.
Viet-Anhille tuhannet kiitokset taas pussukan matkakuvasta!
Tilkkuasiaan
Veljentyttö osoitti sormella pussukkatarjonnassani esiintyvää ammottavaa aukkoa: valikoimassani ei ole koira-aiheisia pussukoita. Otin melkein saman tien esiin yhden tosi kivan koirakankaan, jota minulla sattumoisin on varastossa.
Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin.
Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua.
Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti sopivan vaaleanpunaisen vuorikankaan ja kokosin vielä sisätaskunkin tilkuista.
Kuvassa sisätaskun yläreuna näyttää aaltoilevalta. Tämä johtuu siitä, että leikkasin taskukappaleen taas toisesta reunastaan suorakulmaiseksi ja toisen pystyreunan niin, että kappale levenee ylöspäin. Ompelin taskun silti suorakulmaisesti kiinni, jolloin taskun yläreunaan tulee automaattisesti väljyyttä.
Valitettavasti en löytänyt varastoistani mustaa vetoketjua, vaan jouduin tyytymään tummaan tummansiniseen. Menettelee.
Moka!
Vetoketjua ommellessa päällimmäinen kangas (kerroksia on siis vuorikangas, vetoketju, tikattu pussukkapinta) tuntuu aina ikään kuin venyvän, ja minulla onkin tapana syöttää sitä tehokkaammin paininjalan alle. Tätä pussukkaa ommellessani toisen puolen pussukkapinta tuntui venyvän tavallista enemmän. Ihmettelin oikein, miten se käyttäytyikin sillä tavalla.
Lopputulema oli, että pussukkapinta jäi yli sentin pidemmälle kuin vuorikappale. Harmillista! Ja samalla outoa.
Onneksi käänsin kappaleet oikein päin. Olinkin ommellut pussukkapinnan vetoketjuun alareunastaan, joka oli 2cm leveämpi kuin yläreuna (leikkasin tälläkin kerralla pussukkapinnat niin, että alareuna on vähän yläreunaa leveämpi). Ei ollut ihme siis, etten saanut kaikkea väljyyttä syötetyksi.
Pussukka matkoilla
Ystäväni Viet-Anh kävi hiljattain Barcelonassa, ja ompelemani Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli päässyt mukaan nähtävyyksiä katsomaan:
Viet-Anhille tuhannet kiitokset taas pussukan matkakuvasta!
Kommentit