vetoketjulaukku aluillaan.
Kokosin Kihu-Mihu-tilkkulaukun uniikkia toisintoa ja sainkin etu- ja takakappaleen tilkkupinnan valmiiksi. Nyt pitää haeskella muistista tai muistiinpanoista tieto siitä, millaisen levyinen vetoketjulipare toimi ”Sienimetsässä”-tilkkulaukussa. Hämärästi muistelen, että vetoketju ainakin oli 25cm pitkä? Voi sentään, miten hutera muisti minulla on – ja niin hätäinen toimintatapa, etten kirjaa tärkeitä asioita muistiin seuraavaa kertaa varten.
Minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa siihen, minkä levyisiä kaitaleita käyttäisin tilkkupinnassa tai siihen, missä järjestyksessä sitten kaitaleet yhdistäisin. Niinpä tein etu- ja takakappaleesta erilaisen.
Julistin ”Sienimetsässä”-laukun valmistuttua, etten käyttäisi paksuhkoa tukihuopaa enää, ainakaan näin pienessä laukussa. Mitä tein? Leikkasin tälle laukulle jäykistekerroksen paksuhkosta tukihuovasta. En nimittäin voi kieltää, etteikö jäpäkkä laukku näyttäisi vielä enemmän ”oikealta laukulta” kuin vähän kevyemmin topattu, esimerkiksi "Karaoke"-tilkkulaukku (joka sekin on hyvin uskottavan oloinen). Ja täytyyhän ostettu materiaali johonkin käyttää…
Tyypillisin näkymä on ehkä Äiti ompelukoneen ääressä:
Hyvin tyypillistä on myös, ettäompeluhuoneen makkarin lattialla on leikkuualusta, viivain, leikkuri, saksia ja kankaita.
Ompeluhuoneen Makkarin nojatuolissa on tyypillisesti röykkiöittäin tavaraa. Juuri nyt siinä on poikkeuksellisen jättiläismäinen röykkiö vaatteita, sillä siirsin viikolla syys- ja talvivaatteet säilöstä aktiivipalvelukseen, mutten saanut aikaiseksi ripustaa "ihan" kaikkia vaatepuille.
Päällimmäisenä röykkiössä on tilkkulaukkuaihio (ai niin, pitää tehdä sekin valmiiksi) ja kokeiluruusupala. Röykkiön alimmaisena on "nopeasti valmistuva" tilkkupeitto, jonka tikkaaminen on meneillään - niin ja siksi röykkiö on noin iso!
Tämän näkymän tyypillisyydestä olen vain puolittain samaa mieltä. On tyypillistä, että läppäri sijaitsee sängyllä tilkkupeiton päällä, mutta mittanauha on useimmiten jossain muualla. Eilen tarvitsin läppärin ääressä ollessani mittanauhaa, kun kirjasin ylös ”Laakson lilja-” ja ”Kirpeä”-pussukan koot blogiani varten.
Minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa siihen, minkä levyisiä kaitaleita käyttäisin tilkkupinnassa tai siihen, missä järjestyksessä sitten kaitaleet yhdistäisin. Niinpä tein etu- ja takakappaleesta erilaisen.
Julistin ”Sienimetsässä”-laukun valmistuttua, etten käyttäisi paksuhkoa tukihuopaa enää, ainakaan näin pienessä laukussa. Mitä tein? Leikkasin tälle laukulle jäykistekerroksen paksuhkosta tukihuovasta. En nimittäin voi kieltää, etteikö jäpäkkä laukku näyttäisi vielä enemmän ”oikealta laukulta” kuin vähän kevyemmin topattu, esimerkiksi "Karaoke"-tilkkulaukku (joka sekin on hyvin uskottavan oloinen). Ja täytyyhän ostettu materiaali johonkin käyttää…
Tyypillisiä näkymiä
Tytär piti minulle tuokion verran seuraa tilkkupintaa ommellessani. Ajankulukseen hän dokumentoi ympäriltään ”tyypillisiä näkymiä”.Tyypillisin näkymä on ehkä Äiti ompelukoneen ääressä:
Hyvin tyypillistä on myös, että
Päällimmäisenä röykkiössä on tilkkulaukkuaihio (ai niin, pitää tehdä sekin valmiiksi) ja kokeiluruusupala. Röykkiön alimmaisena on "nopeasti valmistuva" tilkkupeitto, jonka tikkaaminen on meneillään - niin ja siksi röykkiö on noin iso!
Tämän näkymän tyypillisyydestä olen vain puolittain samaa mieltä. On tyypillistä, että läppäri sijaitsee sängyllä tilkkupeiton päällä, mutta mittanauha on useimmiten jossain muualla. Eilen tarvitsin läppärin ääressä ollessani mittanauhaa, kun kirjasin ylös ”Laakson lilja-” ja ”Kirpeä”-pussukan koot blogiani varten.
Kommentit