ei PC-laukkua vaan kukkia. ja vetoketjuja.

Olen viettänyt aikamoiset tovit etsiessäni PC-laukun kaavaa, jota käytin sentään useampaan projektiin. Kaavaa ei vain löydy! Viimeksi etsin sitä laatikosta, johon olen siirtänyt keskeneräisiä projekteja. En löytänyt kaavaa sieltäkään, mutta löysin kaksi kiinnostavaa keskeneräistä:

1. Applikoidun tilkkukukan

Olin tikannut kukan ympärille muutamia viivoja, mutta jostain syystä tikkaaminen oli jäänyt kesken. Lisäsin muutamat tikkaukset, ja kukka oli valmis kiinnitettäväksi esimerkiksi tyynynpäällisen keskiöksi:

2. Punasävyisiä tilkkuneliöitä

Muistan kyllä, että olin tekemässä näistä tyynynpäällistä (siksi neliöitä on täydennetty mustasävyisin kaitalein), mutta pinta voisi olla kiva myös laukkuna!

Pintaan voisi kokeilla ”pikkukivitikkausta” eli pyörylöitä. Tosin ennen tikkaamisen aloittamista pitäisi sitten vaihtaa koko paininjalka, mikä toimitus kestäisi ylimääräiset pari minuuttia. Saa nähdä, a) käsittelenkö tätä tilkkuneliöpintaa pikapuoliin mitenkään ja b) tuleeko tikkauksista luovat vaiko tyypillisemmät suoran koneompeleen sovellukset.

Kukan ympäröinti

Applikoitu tilkkukukka tikkauksineen näytti niin houkuttelevalta, että ompelin sille saman tien kehykset.

Ensimmäisen kahden kerroksen jälkeen ympärille tulee vielä lisää sammaleenvihreää kangasta, mutta hankin sisätyynyn ensin, että osaan tehdä tyynynpäällisestä oikean kokoisen.

Vinkkejä vetoketjun ompelemiseen

Minulta kysyttiin vetoketjun kiinnittämisen yksityiskohdista.

Olen kiinnittänyt vetoketjulipareen laukkuun kolmellakin eri tavalla.

Helpoin näistä tavoista on toisesta päästä kanttinauhalla päätelty lipare.

Tässä on se hyvä puoli, ettei vetoketjun tarvitse olla täsmälleen tietyn mittainen. Ompelen lipareiden toiset päät pussiin ja huolehdin, että ne osuvat vetoketjun ympärillä tasan.

Vetoketjun ompelemisen vaikeushan on siinä, että toinen puoli tuppaa aina venymään toista enemmän. Tässä tekniikassa sillä ei ole väliä, koska toinen reuna tasaantuu vinokaitaleella huolitellen.

Olen ommellut vetoketjun kumminkin päin. Niin, että laukku avataan tarttumalla vetoketjun kiinnittämättä jääneeseen häntään:

Ja myös toisin päin: niin, että laukku avataan tarttumalla vetoketjun vetimeen laukun suupuolella.

Syksyn sävel –vetoketjulaukussa huolittelin vetoketjun reunat erikseen, en yhtenäisellä vinokaitaleella.

Sienimetsässä- ja Mjauahtava-tilkkulaukussa kiinnitin lipareen kokonaan laukun poikki. En erityisemmin pidä tästä tekniikasta, ja siihen on kaksi syytä:

a) Minua häiritsee, kun minun täytyy tarkkaan mitata vetoketju ja lipare etukäteen.

b) Vetoketjun kiinnittäminenkin on hankalampaa, kun päissä ei ole lainkaan varaa. En ole kokeillut tätä tekniikkaa isommassa vetoketjulaukussa, mutta ainakin näissä pienissä minun piti kiinnittää huolittelukaitale käsin (paitsi pidemmän suoraosuuden saatoin ommella koneella).

Ompelen vetoketjun niin, että kumpikin puoli on yhtä etäällä laukun sivusaumasta, niin vedinpäässä:

kuin loppupäässäkin.

Toivottavasti nämä kuvat valaisivat sitä asiaa, mitä pitikin.