ompelin vetoketjupussukan. ompelin toisen.

Kesämuistoja-vetoketjupussukkaa muistuttava, myös uniikki vetoketjupussukka nimeltään ”Laakson lilja” on valmis. Tytär kävi kyllä julistamassa pussukalle nimen ”Terveisiä Muumilaaksosta,” mutten halunnut käyttää toisen rekisteröimää nimeä. Kelpuutin kuitenkin laaksoteeman.

Tämä on sarjaa ”pieni pussukka,” leveys ylhäältä noin 16cm, kokonaiskorkeus noin 11cm, pohjan leveys 6,5cm.

Onnistuin muistamaan, että huomiokangas kannattaa asemoida tilkkupinnan yläreunaan, koska alareunassa esiintyvät kankaat jäävät pohjan puolelle vähän piiloon.

Vuorikangas on samaa sinistä, jota on päällisen tilkkupinnan tilkuissa.

Ja muistin ommella pussukkaan myös kiinnipito-/riiputuslenksun.

Ompelin toisenkin vetoketjupussukan. Pakko oli tarttua perjantai-iltana lahjoituskassista löytyneeseen silmiä särkevän keltaiseen vintagekangaspalaan!

Vaikka olin noukkinut esille useampia kaverikankaita, päädyin käyttämään vain neljää muuta kangasta. Näistä yksi eli tuo keltainen, valkoraidallinen on myös vintagekangas. En tiedä, syntyikö näiden muiden käytöstä erityistä särmää pussukkaan.

Ompelin tilkkupinnat taas ensin valmiiksi ja tikkasin ne sitten jäykistyskerroksiin kiinni.

Tikkausvaiheessa sain jonkinmoisen idean käyttää ompelukoneeni minulle tarjoamaa koristeommelvaihtoehtoa. Käytin sitä hyvin varovaisesti ja loput tikkaukset ovat loivasti aaltoilevaa suoraa tikkiä. Käytin vihreää ja keltaista konekirjontalankaa, ja kone teki tällä kertaa oikein kaunista tikkiä.

Pussukan ompelemisen alkuvaiheet on melko hyvin dokumentoitu – otin tällaisenkin kuvan:

Olen tässä ommellut vetoketjun toisen puolen kiinni päälli- ja vuorikankaan väliin – vetoketjupussukan ompelemisesta lisää tällä sivulla – ja riiputuslenksu on valmiusasemissa. Tämän ompeluvaiheen jälkeisiä kuvia ei sitten olekaan, eikä niitä varmaan kukaan kaipaakaan.

Mutta valmiista pussukasta on kuvia! Uhmasin sunnuntaiaamun ”raikkautta” eli alle viiden asteen lämpötilaa ja kävin sisävaatteissani pihalla pyöräyttämässä kuvaussession. Tässä esittäytyy valmis ”Kirpeä”-vetoketjupussukka:

Löysin pussukkaa varten sopivan värisen, 20cm pitkän vetoketjun. Pussukan valmis leveys onkin noin 21cm yläreunasta. Sen korkeus on noin 15cm ja pohjan leveys on noin 7cm.

Pussukan värit eivät tule kuvassa esille. Vintagepalan keltainen on todella intensiivinen! Siitä sain idean pussukan nimeenkin: värit tuntuivat melkein hampaissa asti, ja mieleen tulivat kirpeät karkit.

Keltaista, valkoraidallista kangasta riitti vuoriksi asti.

Tyttären mielestä tämän pussukan pitäisi olla nimeltään ”Banaani,” koska tilkkupinnassa on jokaista banaanissa esiintyvää väriä ja pussukka on muodoltaankin hiukan banaanimaisen käyrä. Tälläkin kerralla päädyin nimeämään pussukan itse keksimälläni (Tyttären mielestä tylsällä) nimellä.

Olen älytön

Katsahdin eilen illalla puolivalmiin Kirpeä-pussukan suuntaan ja tajusin yhtäkkiä oman älyttömyyteni. Miksi ihmeessä teen pieniä pussukoita vielä pienemmistä kangaspaloista, kun minulla ON niin paljon kankaita?! Olen jollain tavalla älytön tai järjetön. Voisin edes tehdä isompia, olalla kannettavia laukkuja (kuten Syksyn sävel –vetoketjulaukku) tai vielä parempaa, lisää PC-laukkuja (kuten Liskot-PC-laukku). Tai voisin valloittaa aivan uuden laukkualueen ja kehittää oman ”overnight bag” –mallin.

Seuraavaksi kuitenkin keräilen kaverikankaat Kihu-Mihu-tilkkulaukussa käyttämäni musta-punaisen kissakankaan ympärille ja tekaisen niistä vetoketjullisen pikkulaukun. Siis pienen.