unohtuneita löytyneitä.

Etsin trikoopaidan kaavoja kaapista, ja käteeni osui aikamoinen pino valmiiksi leikattuja tilkkuja. Nämä ovat 10cm x 10cm palasia, joita ostin valmiin nipun watercolour-töitä varten ja johon lisäsin omista kankaista leikkaamiani tilkkuja. Palat on tarkoitus puolittaa ja puolittaa, että saa neljä 5cm x 5cm palaa. Olin unohtanut pinon kokonaan! (Sentään sen nähdessäni muistin, että olin sellaisen ostanut.) Olenkohan tehnyt tästä pinosta koskaan mitään?


Noukin siniset ja punaiset tilkut erikseen. Voisin tehdä näistä vaikka kolmiopaloja, joista edelleen jonkun työn.

Kokeiluruusu

Olin luovan konetikkauksen kurssilla, kun Syyrinki järjesti sellaisen. Meillä oli opettajana Maija Brummer eli oikea tositaituri (katso kurssikuvia Syyringin www-sivustolla), mutta minä en kyllä ole sen alan luonnonlahjakkuus. Kokeilutyöstäni tuli aivan kamala enkä toisellakaan yrittämällä saanut hommaa sujumaan. Toiseen kokeiluun minun piti lisätä ruusunkukkia ja löysin pari päivää sitten eräästä laatikosta ruusuaihion eli pyörylästä leikatun spiraalimaisen nauhan. Nostin aihion ompelupöydälleni, koska se näytti vaihteeksi kiinnostavalta.

Tekeillä olevaa trikoopaitaa olisi pitänyt seuraavaksi saumuroida (hihan kiinnitys meneillään):


Mutta saumurin esille ottaminen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. (Olisihan siihen voinut kulua ihan minuutti aikaa.) Tein sen sijaan kokeeksi ruusun, suurin piirtein ensimmäiselle käteen osuneelle kankaalle.


Ei tiedä, vaikka tällainen ruusupala joskus löytäisi tiensä laukkuun/pussukkaan.

Aaltoilevia

Nopeasti valmistuneen tilkkupeitteen tikkaukset ovat edenneet. Aaltoilevia tikkausviivoja on jo aika monta. Ne ovat melko tasaisin välimatkoin, paitsi muutama on kauempana/lähempänä viereisiä viivoja.


Tikkaukset näyttivät ensin aivan typeriltä, mutta nyt kun niitä on useampia, alan tykätäkin niistä.


Koska tikkaan jotain (en tiedä vielä, mitä) vihreä-musta-punaisiin paloihin,
aaltoviivat päättyvät musta-valkoisten palojen reunaan, keskellä peittoa.

Nähty: Satuhevoset-vetoketjupussukka

Tein työkaverilleni toisen työkaverini pyynnöstä Satuhevoset-vetoketjupussukan varta vasten hänen merkkipäiväkseen. Tänään näin pussukan hänen laukussaan ja näpsäisin kuvan siitä.


On aina tosi kiva nähdä, että teokseni ovat hyötykäytössä. Työkaverini taisi peräti sanoa pussukan olevan aina hänellä mukana!

Tänään lähti taas 7 kpl teoksiani uusille omistajille. Esimerkiksi Laura-PC-laukku ja Kaupungin yöt –vetoketjupussukka ja Ruska-tilkkulaukku pääsivät varaston paperisäkistä ja ne ehkä jonain päivänä otetaan jonnekin mukaan!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hyvä kun löysit unohtuneita, minäkin sitten tein löydön kun myös muistin unohtuneen neliökasan. Eipä tarvitse nyt etsiskellä kankaita ja leikata sopiviksi ensiviikon tilkkukurssille työvikseen. Ja ne unohtuneet löytyikin sitten lipaston puikkolaatikosta, peränurkasta. Mitenkähän ne oli sinne joutuneet, oli siellä muuten muitakin unohtuneita, hieno löytö näin loppuviikkoon. Terv. Lea P.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.