huomiointia. muistelua. uutta.
Vanhassa talossa –blogin Tarjah valitsi viisi mieluista blogia, joista yksi olin minä, ja sain pystin. Kiitos, tämä on melkoinen kunnia!
Pystiin liittyi haaste: nyt pitäisi keksiä kymmenen uutta asiaa minusta. Huh huh!
Pari helppoa.
1. Synnyin Raumalla eli olen ikuisesti raumalainen (vaikka olen asunut muualla pidempään kuin siellä asuin).
2. Kuuntelen paljon radiota: RadioMuoria Suomea aina paitsi sunnuntai-iltaisin kuudesta eteenpäin kuuntelen America’s Top 40 with Ryan Seacrest –ohjelmaa. Meillä on radio melkein joka huoneessa ja lisäksi meillä on piharadio. Saunassakin voi meillä kuunnella radiota.
3. Ehkä juuri kohdan 2 takia: minulla/meillä on matkaradiokokoelma, johon kuuluu esimerkikisi kolme ASA-matkaradiota (päällinen aitoa Friitalan nahkaa!) ja yksi Party Boy –radio.
Mistähän tämä seuraava tuli mieleeni?
4. Olen kaksi kertaa voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Pienenä voitin raittiuskilpakirjoitusten arpajaisista (ainakin luulisin, että ne olivat arpajaiset eivätkä paremmuuskilpailu) Nopsa Kombi –merkkisen polkupyörän. Se oli silloin iso juttu. Aikuisena voitin isoissa kekkereissä voimakkaasti sponsoroiduissa arpajaisissa Lämmikki-sähkölämmittimen. Se oli tuolloin minulle aivan tarpeeton ja harmittelin voittoani (mikä tahansa muu palkinto olisi ollut mieluisampi), mutta sittemmin se pääsi hyötykäyttöön, kun muutin vanhaan puutaloon asumaan. Vaikka iloitsen nyt, että voitin sähkölämmittimen, niin silloin siitä oli aikamoinen harmi, koska kekkerit olivat saaressa ja jouduin kuljettamaan iiiisoa laatikkoa yömyöhällä ensin veneessä ja sitten parissa eri taksissa (palasin juhlista jatkojen kautta kotiin).
5. Yksi parhaista ystävistäni on aito amerikkalainen, Amerikassa asuva nainen. Olemme tunteneet toisemme yli 30 vuotta.
6. Olin monta, monta vuotta sitten muotimessuilla mallina. Parinakin vuonna.
Ei kannata silti ajatella, että olisin mikään mallimittainen. No, vastapainoksi joku vähemmän imarteleva huomio.
7. En osaa juuri ollenkaan mitään liikunnallista. Esimerkiksi töissä on joskus tiiminrakennustehtäviä, joissa tehdään yhdessä kaikenlaista (erikoista) liikuntasuoritusta. Vaikka kävellään puujaloilla kilpaa tai ammutaan jousella, ja kerran olen sumopaininut sellainen valtava topattu puku yllä. Olen näissä aina huono!
Pari vielä pitäisi keksiä. Ööö. No jotain mitä ei blogia lukemalla voi mitenkään tietää:
8. Minulla on kantava ääni. Puhun tietysti usein kovalla äänellä ;-) mutta ääneni on akustisesti kantava eli sen kuulee helposti, vaikken puhuisi lujaa. Voitin kerran huutokilpailunkin.
9. Lempielokuvani on Matrix.
Kylläpä oli vaikea keksiä näitä! Viimeinen idea oli niin kateissa, että tarvitsin Tyttären apua. Vielä yksi uusi asia minusta:
10. Olen hajusteille allerginen.
Tämä oli kyllä hauska harjoitus, vaikka vaikea! Tykkäämieni blogien nimeäminenkin on vaikeaa. Seuraan aika harvoja… Menee enemmän aikaa kirjoittamiseen kuin lukemiseen!
Töölön Tilkkupaja
Marle
Elämää saksalaismetsissä
Annastiina
Krassutellen
Ei varmaan ole tapana nimetä omaa nimeäjäänsä uudestaan pystin saajaksi, joten en tarjoile pystiä Vanhassa talossa –blogistille, mutta tässä hänelle kukkia:
Kuvassa on yksi hienoista ulkomaan-ostoksistani eli ruskean paperipussin näköinen keramiikkamaljakko.
Tilkkutarhan kautta tilaamani Patchwork Tsushin –lehti lehahti postilaatikkoon toissapäivänä, ja saatoin selailla sen lävitse ylellisissä oloissa, eli ulkorappusilla lämpimässä auringonpaisteessa. Kuvat otin kyllä tänä aamuna, eivätkä ne ole parhaat mahdolliset (kiirehdin vähän).
Kannessa oli tosi eksoottiset koristetyynyt. Näistä en osaa sanoa, ovatko nämä tosi hienot vai ovatko ne sittenkin liikaa.
Lehden suosikkityö on helppo valita. Se on tämä:
Aivan uskomattoman upea ja hieno ja kaunis tilkkutyö, mutta täysin sellainen, etten itse ryhtyisi tekemään! Missä sitä voisi käyttää? Mihin sen saisi esille niin, että sitä voisi ihailla? Niinpä.
Muistelin käsityömenneisyyttäni ja muistin raakasilkkisen paidan, joka on minulla yhä (ja josta tiesin tarkalleen, mistä sen löytäisin). Ompelin sen opiskeluaikoina 1980-luvulla, niin että se on aitoa kasaria. Malli on niin salliva, että voisin käyttää sitä yhä, vaikka olen pari vaatenumeroa laajempi kuin silloin. Malli on hiukan erikoinen:
Olin ostanut kalliilla hinnalla palan raakasilkkiä totesin kaavojen avulla mittaillen, että pala riittäisi tähän paitaan mainiosti. No, olin tietysti unohtanut, että takakappale piti leikata taitteelta. Mutta ei hätää! Kangasta oli sentään vielä eikä takakappaleen toiseen puolikkaaseen tarvittu kuin kolmen palan yhdistäminen. Helppoa:
Eikä haitannut yhtään, vaikka selkäkappaleessa oli saumoja yli oman tarpeen.
Paidassa on hauska etulieve, joka pujotetaan vastakkaisella olkapäällä olevan tampin läpi.
Paita oli muuten valmis, ja vain tamppi puuttui. Televisiosta alkoi minua kovasti kiinnostanut elokuva, Kauriinmetsästäjä, ja aloin seurata sitä samalla paitaa ommellen. Kiinnitin tampin olkasaumaan huolellisesti ommellen – sen piti olla kunnolla kiinni. Tadaa! Tamppi kiinnitetty eli paita valmis!
Voi ei, tamppi oli kiinni väärässä olkasaumassa. Purkamisessa meni aika tovi, koska olin ommellut niin kunnollisesti. Uusi yritys, jälleen erityisen huolellisesti kiinnittäen. Paita valmis, vihdoinkin!
EEIIIIH, tamppi oli kiinni paidan keskitakasaumassa. Vasta kolmannella yrittämällä sain tampin kiinni oikeaan saumaan. Päättelin, ettei kannata yrittää seurata mitään tärkeää televisiosta ja samalla ommella.
Onneksi tamppi itse oli hyvin ommeltu, ettei se hajonnut kaikesta ompelusta ja purkamisesta.
Löysin viime vuonna ompelemani ”Viidakon jalokivi” –laukun kuvioinnin tapaan (vuosi sitten!) kokoamani musta-valkoiset tilkkurivit (”tekeillä” olevienröykkiöstä kasasta pinosta) ja päätin kokeilla, syntyisikö minulta pienehkö tilkkulaukku – kenties vieläpä vetoketjulla varustettu.
Tein niin paljon, että leikkasin kaksi taustakangaskaitaletta ja ompelin tilkkurivien yläreunaan:
Olen myös koonnut varastoistani musta-valko-ruskeita paloja, joista voin koota laukun muut osat:
Tämän pidemmälle en ole ehtinyt, vaan olen tehnyt kaikenlaisia muita (ei ompelu)juttuja.
Pystiin liittyi haaste: nyt pitäisi keksiä kymmenen uutta asiaa minusta. Huh huh!
Pari helppoa.
1. Synnyin Raumalla eli olen ikuisesti raumalainen (vaikka olen asunut muualla pidempään kuin siellä asuin).
2. Kuuntelen paljon radiota: Radio
3. Ehkä juuri kohdan 2 takia: minulla/meillä on matkaradiokokoelma, johon kuuluu esimerkikisi kolme ASA-matkaradiota (päällinen aitoa Friitalan nahkaa!) ja yksi Party Boy –radio.
Mistähän tämä seuraava tuli mieleeni?
4. Olen kaksi kertaa voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Pienenä voitin raittiuskilpakirjoitusten arpajaisista (ainakin luulisin, että ne olivat arpajaiset eivätkä paremmuuskilpailu) Nopsa Kombi –merkkisen polkupyörän. Se oli silloin iso juttu. Aikuisena voitin isoissa kekkereissä voimakkaasti sponsoroiduissa arpajaisissa Lämmikki-sähkölämmittimen. Se oli tuolloin minulle aivan tarpeeton ja harmittelin voittoani (mikä tahansa muu palkinto olisi ollut mieluisampi), mutta sittemmin se pääsi hyötykäyttöön, kun muutin vanhaan puutaloon asumaan. Vaikka iloitsen nyt, että voitin sähkölämmittimen, niin silloin siitä oli aikamoinen harmi, koska kekkerit olivat saaressa ja jouduin kuljettamaan iiiisoa laatikkoa yömyöhällä ensin veneessä ja sitten parissa eri taksissa (palasin juhlista jatkojen kautta kotiin).
5. Yksi parhaista ystävistäni on aito amerikkalainen, Amerikassa asuva nainen. Olemme tunteneet toisemme yli 30 vuotta.
6. Olin monta, monta vuotta sitten muotimessuilla mallina. Parinakin vuonna.
Ei kannata silti ajatella, että olisin mikään mallimittainen. No, vastapainoksi joku vähemmän imarteleva huomio.
7. En osaa juuri ollenkaan mitään liikunnallista. Esimerkiksi töissä on joskus tiiminrakennustehtäviä, joissa tehdään yhdessä kaikenlaista (erikoista) liikuntasuoritusta. Vaikka kävellään puujaloilla kilpaa tai ammutaan jousella, ja kerran olen sumopaininut sellainen valtava topattu puku yllä. Olen näissä aina huono!
Pari vielä pitäisi keksiä. Ööö. No jotain mitä ei blogia lukemalla voi mitenkään tietää:
8. Minulla on kantava ääni. Puhun tietysti usein kovalla äänellä ;-) mutta ääneni on akustisesti kantava eli sen kuulee helposti, vaikken puhuisi lujaa. Voitin kerran huutokilpailunkin.
9. Lempielokuvani on Matrix.
Kylläpä oli vaikea keksiä näitä! Viimeinen idea oli niin kateissa, että tarvitsin Tyttären apua. Vielä yksi uusi asia minusta:
10. Olen hajusteille allerginen.
Tämä oli kyllä hauska harjoitus, vaikka vaikea! Tykkäämieni blogien nimeäminenkin on vaikeaa. Seuraan aika harvoja… Menee enemmän aikaa kirjoittamiseen kuin lukemiseen!
Töölön Tilkkupaja
Marle
Elämää saksalaismetsissä
Annastiina
Krassutellen
Ei varmaan ole tapana nimetä omaa nimeäjäänsä uudestaan pystin saajaksi, joten en tarjoile pystiä Vanhassa talossa –blogistille, mutta tässä hänelle kukkia:
Kuvassa on yksi hienoista ulkomaan-ostoksistani eli ruskean paperipussin näköinen keramiikkamaljakko.
Uusi tilkkulehti
Tilkkutarhan kautta tilaamani Patchwork Tsushin –lehti lehahti postilaatikkoon toissapäivänä, ja saatoin selailla sen lävitse ylellisissä oloissa, eli ulkorappusilla lämpimässä auringonpaisteessa. Kuvat otin kyllä tänä aamuna, eivätkä ne ole parhaat mahdolliset (kiirehdin vähän).
Kannessa oli tosi eksoottiset koristetyynyt. Näistä en osaa sanoa, ovatko nämä tosi hienot vai ovatko ne sittenkin liikaa.
Lehden suosikkityö on helppo valita. Se on tämä:
Aivan uskomattoman upea ja hieno ja kaunis tilkkutyö, mutta täysin sellainen, etten itse ryhtyisi tekemään! Missä sitä voisi käyttää? Mihin sen saisi esille niin, että sitä voisi ihailla? Niinpä.
Aitoa kasaria
Muistelin käsityömenneisyyttäni ja muistin raakasilkkisen paidan, joka on minulla yhä (ja josta tiesin tarkalleen, mistä sen löytäisin). Ompelin sen opiskeluaikoina 1980-luvulla, niin että se on aitoa kasaria. Malli on niin salliva, että voisin käyttää sitä yhä, vaikka olen pari vaatenumeroa laajempi kuin silloin. Malli on hiukan erikoinen:
Olin ostanut kalliilla hinnalla palan raakasilkkiä totesin kaavojen avulla mittaillen, että pala riittäisi tähän paitaan mainiosti. No, olin tietysti unohtanut, että takakappale piti leikata taitteelta. Mutta ei hätää! Kangasta oli sentään vielä eikä takakappaleen toiseen puolikkaaseen tarvittu kuin kolmen palan yhdistäminen. Helppoa:
Eikä haitannut yhtään, vaikka selkäkappaleessa oli saumoja yli oman tarpeen.
Paidassa on hauska etulieve, joka pujotetaan vastakkaisella olkapäällä olevan tampin läpi.
Paita oli muuten valmis, ja vain tamppi puuttui. Televisiosta alkoi minua kovasti kiinnostanut elokuva, Kauriinmetsästäjä, ja aloin seurata sitä samalla paitaa ommellen. Kiinnitin tampin olkasaumaan huolellisesti ommellen – sen piti olla kunnolla kiinni. Tadaa! Tamppi kiinnitetty eli paita valmis!
Voi ei, tamppi oli kiinni väärässä olkasaumassa. Purkamisessa meni aika tovi, koska olin ommellut niin kunnollisesti. Uusi yritys, jälleen erityisen huolellisesti kiinnittäen. Paita valmis, vihdoinkin!
EEIIIIH, tamppi oli kiinni paidan keskitakasaumassa. Vasta kolmannella yrittämällä sain tampin kiinni oikeaan saumaan. Päättelin, ettei kannata yrittää seurata mitään tärkeää televisiosta ja samalla ommella.
Onneksi tamppi itse oli hyvin ommeltu, ettei se hajonnut kaikesta ompelusta ja purkamisesta.
Välillä pienempi tilkkulaukku
Löysin viime vuonna ompelemani ”Viidakon jalokivi” –laukun kuvioinnin tapaan (vuosi sitten!) kokoamani musta-valkoiset tilkkurivit (”tekeillä” olevien
Tein niin paljon, että leikkasin kaksi taustakangaskaitaletta ja ompelin tilkkurivien yläreunaan:
Olen myös koonnut varastoistani musta-valko-ruskeita paloja, joista voin koota laukun muut osat:
Tämän pidemmälle en ole ehtinyt, vaan olen tehnyt kaikenlaisia muita (ei ompelu)juttuja.
Kommentit