ompelin vetoketjupussukan tilkkuneliöistä.

Otin hyötykäyttöön tekeillä olevien pinosta (röykkiöstä) putkahtaneita jäännöstilkkuneliöitä, jotka olen näemmä ommellut viime vuoden huhtikuussa (!). Mittelin ompelemiani blokkeja vetoketjujen vierellä ja löysin sopivan värisen ja pituisen vetskarin. Mukavasti esillä ollut lahjoitusmarimekkokangas sopi vuoriksi, joten lähdin rakentamaan pussukkaa. Tässä valmiiksi tikatut tilkkupinnat, vuorikangaskappale ja vetoketju:

Ja tässä valmis vetoketjupussukka, nimeltään Tilkkuikkunat:

Pussukan leveys on noin 25cm, korkeus noin 20cm ja pohjan leveys noin 10cm.

Tilkkupinnat on tikattu collegejersey- ja tikkausvanukappaleisiin aaltoilevin tikkausviivoin.

Pussukasta tuli aika kiva ja jotenkin perinteisen suomalaisen näköinen. Parhaalta tuntuu, että välityönä, huvikseni ja tavoitteettomasti tekemäni tilkkuneliöt ovat nyt oikeassa käytössä!

Pussukan sisällä on isohko sisätasku, mutta!

Unohdin kiinnittää sivusaumoihin kiinnipitolenksut, vaikka ompelin sellaiset valmiiksi!

Pussukassa on tavallista leveämpi pohja, koska tilkkupinnat olivat aika korkeat suhteessa niiden leveyteen. (No daa, tilkkupinnat olivat neliöitä.) Yleensä teen pussukkakappaleista hiukan matalammat.

Olen tehnyt muutakin

Nalle Puh –ristipistotyö on melkein valmis. Olen tehnyt melkein kaikki ääriviivapistot, ja sen jälkeen minun pitää enää ommella muutama solmupisto.

Katseeni osuu yhä useammin ja useammin ”Nopeasti valmistuneeseen” tilkkupeitteeseen. Voi ei, minun pitäisi tikata se! Olin keksivinäni siihen loistavan tikkauskuvion eli sydänkuviopinnan, mutta sellaista on toivoton yrittää, kun en saa kuviota edes piirretyksi. Ehkä menen ”ali siitä missä aita on matalin” kuten meillä on tapana sanoa, ja tikkaan peitteen samoilla lievästi aaltoilevilla tikkauksilla kuin esimerkiksi Tilkkuikkunat-vetoketjupussukan.